Ensimmäinen yleiskokous

Jotkut Juudean juutalaiset aiheuttivat yleisen tyrmistyksen uskovien pakanoitten keskuudessa alkamalla pohtia kysymystä ympärileikkauksesta. Suurella varmuudella he selittivät, ettei kukaan voinut pelastua ympärileikkaamattomana ja pitämättä koko seremonialakia.KuKi 238.1

Tämä oli tärkeä kysymys, joka vaikutti seurakuntaan hyvin suuressa määrin. Paavali ja Barnabas tarttuivat siihen ripeästi ja vastustivat sitä esittäen asian pakanoille. Tässä heitä vastustivat Antiokian uskovat juutalaiset, jotka suosivat Juudean juutalaisten kantaa. Asia aiheutti paljon väittelyä ja epäsointua seurakunnassa, kunnes lopulta Antiokian seurakunta, oivaltaessaan että jatkuva väittely kysymyksestä voisi aiheuttaa hajaannusta heidän keskuudessaan, päätti lähettää Paavalin ja Barnabaan yhdessä joidenkin antiokialaisten, vastuunalaisten miesten kanssa Jerusalemiin esittämään asia apostoleille ja vanhimmille. Siellä heidän oli määrä tavata eri seurakuntien edustajia ja niitä, jotka olivat tulleet sinne lähestyville vuotuisille juhlille. Täksi ajaksi tuli kaiken väittelyn lakata, ja kaikkien tuli odottaa seurakunnan vastuullisten miesten tekemää lopullista ratkaisua. Tämä päätös oli kaikkien eri seurakuntien sitten yleisesti omaksuttava kaikkialla maassa.KuKi 238.2

Saavuttuaan Jerusalemiin Antiokian edustajat kertoivat seurakuntien edustajakokoukselle siitä menestyksestä, jota he työssään olivat saaneet, sekä siitä hämmingistä, mikä oli aiheutunut siitä, että jotkut kääntyneet fariseukset selittivät, että pakanakäännynnäisten tuli ympärileikkauttaa itsensä ja pitää Mooseksen laki pelastuakseen.KuKi 238.3

Juutalaiset ylpeilivät Jumalan heille säätämistä jumalan palvelustoimituksista ja päättelivät, että koska Jumala kerran oli eritellyt nuo juutalaiset jumalanpalvelusmenot, oli mahdotonta, että Hän milloinkaan hyväksyi mitään muutosta mihinkään niiden yksityiskohtaankaan. He päättivät, että kristikunnan tuli mukautua juutalaisten lakeihin ja muotomenoihin. He olivat hitaita näkemään kaiken sen päättyneeksi, minkä Kristuksen kuolema oli lakkauttanut, ja tajuamaan, että kaikki heidän uhrimenonsa olivat vain esikuvanneet Jumalan Pojan kuolemaa, jossa esikuva oli kohdannut perikuvansa tehden siten arvottomaksi juutalaisen uskonnon muotomenot ja uhrit, vaikka ne olivatkin olleet Jumalan määräämiä.KuKi 238.4

Paavali oli ylpeillyt farisealaisesta tinkimättömyydestään, mutta sen jälkeen kun Kristus oli ilmestynyt hänelle Damaskon tiellä, hänelle oli tullut selväksi Vapahtajan lähetystehtävä sekä hänen oma kutsumuksensa pakanoiden käännyttäjänä, hän ymmärsi täysin elävän uskon ja kuolleen muodollisuuden välisen eron. Paavali väitti vieläkin olevansa Aabrahamin lapsia ja piti kymmenet käskyt sekä kirjaimellisesti että hengellisesti yhtä uskollisesti, kuin hän oli tehnyt ennen kristinuskoon kääntymistäänkin. Mutta hän tiesi, että noiden esikuvallisten muotomenojen täytyi pian kokonaan lakata, koska se, mihin ne olivat viitanneet, oli tapahtunut, ja evankeliumin valo levitti kirkkauttaan juutalaisen uskonnon ylle antaen sen muinaisille juhlamenoille uuden merkityksen.KuKi 239.1