Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Lunastuksen Historia

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Päätös

    Jaakob esitti ratkaisevan todistuksensa — että Jumalan tarkoitus oli johtaa pakanat nauttimaan kaikista juutalaisten etuoikeuksista. Pyhä Henki ei nähnyt hyväksi määrätä pakanakäännynnäisille seremonialakia, ja asiaa huolellisesti tutkittuansa apostolit ja vanhimmat näkivät asian samassa valossa. Heidän mielipiteensä oli sama kuin Jumalan Hengen mielipide. Jaakob johti neuvottelua, ja hänen lopullinen päätöksensä oli: “Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen.”KuKi 240.2

    Hän oli sitä mieltä, ettei seremonialakia, eikä varsinkaan ympärileikkaamismääräystä tulisi missään tapauksessa pakottaa pakanoiden noudatettavaksi, eikä edes suositella heille. Jaakob koetti teroittaa veljilleen sitä tosiseikkaa, että pakanat ovat kääntyessään epäjumalainpalveluksesta Jumalan puoleen tehneet uskossa suuren muutoksen, ja että tulisi olla hyvin varovainen, niin ettei heidän mieltään tehtäisi levottomaksi pulmallisilla ja epäselvillä kysymyksillä ja ettei siten heitä pelotettaisi seuraamasta Kristusta.KuKi 240.3

    Pakanoiden ei kuitenkaan tulisi omaksua mitään sellaista tapaa, mikä olisi ristiriidassa heidän juutalaisten veljiensä näkemysten kanssa tai mikä herättäisi näiden mielessä ennakkoluuloja heitä vastaan. Apostolit ja vanhimmat päättivät sen tähden kirjeellisesti neuvoa pakanoita pidättäytymään epäjumalille uhratusta lihasta, haureudesta, tukehtuneesta ja verestä. Heitä kehoitettiin pitämään käskyt ja elämään pyhää elämää. Pakanoille vakuutettiin, etteivät ne miehet, jotka olivat pakottaneet heitä ympärileikkauttamaan itsensä, olleet saaneet siihen apostolien valtuuksia.KuKi 240.4

    Paavalia ja Barnabasta suositeltiin heille miehinä, jotka olivat panneet henkensä alttiiksi Herran tähden. Juudas ja Siilas lähetettiin näiden apostolien mukana selittämään pakanoille neuvoston päätöstä samanaikaisesti. Nämä neljä Jumalan palvelijaa lähetettiin Antiokiaan mukanaan kirje ja sanoma, joka päätti kaiken väittelyn, sillä se oli maan päällä korkeimman arvovallan ääni.KuKi 241.1

    Tämä neuvosto, joka ratkaisi tämän asian, oli kokoonpantu juutalaisja pakanakristittyjen seurakuntien perustajista. Läsnä olivat Jerusalemin seurakunnan vanhimmat sekä Antiokian valtuutetut. Vaikutusvaltaisimmat seurakunnat olivat edustettuina. Neuvosto ei lausunnoissaan kerskunut erehtymättömyydellään, vaan esitti valistuneen arvostelukyvyn sanelemia ohjeita Jumalan tahdosta perustetun seurakunnan arvokkuudella. He ymmärsivät, että Jumala oli itse ratkaissut tämän kysymyksen suomalla pakanoille Pyhän Hengen, ja heidän oli vain seurattava Hengen joh-datusta.KuKi 241.2

    Kristuksen seurakuntaa ei kutsuttu kokonaisuudessaan äänestämään kysymyksestä. Apostolit ja vanhimmat — vaikutusvaltaiset ja arvostelukykyiset miehet — laativat julistuksen, jonka kaikki kristityt seurakunnat yleisesti omaksuivat. Kaikki eivät kuitenkaan olleet päätöksestä mielissään, sillä oli väärien veljien puolue, joka ryhtyi työhön omalla vastuullaan. He alkoivat napista ja etsiä virheitä, tehden uusia suunnitelmia ja koettaen ehkäistä niiden kokeneiden miesten työtä, jotka Jumala oli erottanut opettamaan Kristuksen oppia. Seurakunnalla on ollut sellaisia vastuksia alusta alkaen ja niitä tulee olemaan aina ajan loppuun asti.KuKi 241.3

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents