Mukautuva työntekijä

Katso häntä Filipin vankilassa, missä hänen ylistyslaulunsa, huolimatta siitä että tuska kidutti hänen ruumistaan, rikkoo keskiyön hiljaisuuden. Kun maanjäristys on avannut vankilan ovet kuullaan hänen äänensä jälleen lohduttavan pakanallista vanginvartijaa: “Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä” — jokainen mies paikallaan, yhden vankitoverin läsnäolon pidättämänä. Ja vanginvartija, vakuuttuneena Paavalia ylläpitävän uskon todellisuudesta, kyselee pelastuksen tietä ja yhdessä perhekuntansa kanssa liittyy Kristuksen opetuslasten vainottuun joukkoon.KuKi 243.5

Katso Paavalia Ateenassa, Areiopagin neuvoston edessä, kun hän vastaa tietoon tiedolla, johdonmukaisuuteen joh-donmukaisuudella ja viisauteen viisaudella. Huomaa, kuinka hän jumalallisen rakkauden synnyttämällä hienotunteisuudella viittaa Jehovaan “tuntemattomana Jumalana”, jota hänen kuulijansa ovat tietämättään palvelleet, ja lainaten heidän oman runoilijansa sanoja hän esittää Hänet Isänä, jonka lapsia he ovat. Kuuntele häntä, kun hän tuona yhteiskuntaluokkien aikakautena, jolloin ihmisen ihmisoikeudet oli tehty kokonaan olemattomiksi, esittää inhimillisen veljeyden suuren totuuden, selittäen, että Jumala “on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maan piiriä.” Sitten hän osoittaa, kuinka kaikissa Jumalan ja ihmisen välisissä asioissa ilmenee Jumalan armotarkoitus kuin kultaisena lankana. Hän “on säätänyt heille määrätyt rajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla Hänet löytää — Hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä.”KuKi 244.1

Kuuntele häntä Festuksen hovissa, jolloin kuningas Agrippa, vakuuttuneena evankeliumin totuudesta, huudahtaa: “Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi.” Millä ystävällisellä kohteliaisuudella, omia kahleitaan osoittaen, Paavali vastaakaan: “Toivoisin Jumalalta, että olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan Sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minä olen, näitä kahleita lukuunottamatta.”KuKi 244.2

Tällaista oli hänen elämänsä hänen omilla sanoillaan kuvailtuna: “Olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä; olen ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.” 2 Kor. 11: 26, 27.KuKi 244.3

“Meitä herjataan”, hän sanoi, “mutta me siunaamme, meitä vainotaan, mutta me kestämme, meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi, ... murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.” 1 Kor. 4: 12, 13; 2 Kor. 6: 10.KuKi 244.4