Luku 43—Paavalin ja Pietarin marttyyrikuolema

Apostolit Paavali ja Pietari työskentelivät erillään toisistaan monet vuodet, sillä Paavalin tehtävänä oli saarnata evankeliumia pakanoille, kun taas Pietari työskenteli erikoisesti juutalaisten hyväksi. Mutta Jumalan sallimuksesta molemmat joutuivat todistamaan Kristuksesta maailman pääkaupungissa, ja molemmat saivat vuodattaa verensä sen maaperälle siemeneksi pyhien ja marttyyrien suunnattoman suurta korjuuta varten.KuKi 246.1

Samoihin aikoihin, kuin Paavali vangittiin toisen kerran, Pietariinkin käytiin käsiksi ja hänet pantiin vankilaan. Hän oli saattanut itsensä erikoisen vastenmieliseksi viranomaisille sillä, että hän oli niin innokkaasti ja menestyksellisesti paljastanut Simon Velhon petokset ja tehnyt tyhjäksi hänen juonensa. Simon oli noita, joka oli seurannut Pietaria Roomaan vastustaakseen ja estääkseen evankeliumin työtä. Nero uskoi noituuteen ja oli suosinut Simonia. Siksi hän raivostui suuresti apostoliin ja oli heti valmis määräämään hänet vangittavaksi.KuKi 246.2

Keisarin pahansuopaisuutta Paavalia kohtaan enensi se, että jotkut keisarillisen palveluskunnan jäsenet sekä myös jotkut korkeassa asemassa olevat henkilöt olivat kääntyneet kristinuskoon hänen ensimmäisen vankilassaolonsa aikana. Tästä syystä hän teki Paavalin toisen vankeuden vielä paljon ankarammaksi kuin ensimmäinen oli ollut, suoden hänelle vain vähäisen mahdollisuuden saarnata evankeliumia. Hän päätti riistää Paavalilta hengen, niin pian kuin siihen vain keksittäisiin uskottavalta näyttävä tekosyy. Apostolin puheen voimakkuus häntä viimeksi kuulusteltaessa oli tehnyt Neroon niin syvän vaikutuksen, että hän lykkäsi asian ratkaisun tuonnemmaksi tuomitsematta tai vapauttamatta Paavalia. Mutta hän lykkäsi tuomiota vain tuonnemmaksi. Ei kestänyt kauankaan, ennen kuin Nero teki päätöksen, mikä saattoi Paavalin marttyyrin hautaan. Rooman kansalaisena häntä ei voitu määrätä kidutettavaksi, ja sentähden hänet tuomittiin mestattavaksi.KuKi 246.3

Juutalaisena ja ulkomaalaisena Pietari tuomittiin ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Ajatellessaan tuota kauheaa kuolemaa apostoli muisti suuren syntinsä kieltäessään Jeesuksen Hänen kuulustelunsa hetkellä, ja hänen ainoa ajatuksensa oli, että hän oli arvoton niin suureen kunniaan, että saisi kuolla samalla tavalla kuin hänen Mestarinsa. Pietari oli vilpittömästi katunut tuota syntiä, ja Kristus oli antanut sen hänelle anteeksi, mitä osoittaa se suuri tehtävä, joka hänelle oli annettu: ruokkia lauman lampaita ja karitsoja. Mutta Pietari ei voinut antaa sitä koskaan itselleen anteeksi. Ei edes ajatus tuon viimeisen, hirvittävän kokemuksen tuskista voinut vähentää hänen surunsa ja katumuksensa katkeruutta. Viimeisenä suosionosoituksena hän pyytämällä pyysi teloittajiltaan saada tulla naulituksi ristiin pää alaspäin. Hänen pyyntöönsä suostuttiin, ja sillä tavoin kuoli suuri apostoli Pietari.KuKi 247.1