Ainoa mahdollinen pelastuskeino

Enkelit heittäytyivät maahan Hänen eteensä. He tarjoutuivat uhraamaan oman henkensä. Jeesus sanoi heille tulevansa kuolemallaan pelastamaan monia sekä että enkelin henki ei riittäisi velan maksamiseen. Hänen Isänsä voi hyväksyä yksinomaan Hänen henkensä lunnaiksi ihmisen puolesta. Jeesus kertoi heille vielä, että he saisivat suorittaa osan työstä, olla Hänen kanssaan ja eri aikoina vahvistaa Häntä; Hän pukeutuisi ihmisen langenneeseen muotoon omaamatta edes sitäkään voimaa, mikä heillä oli. He tulisivat olemaan Hänen alentumisensa ja suurten kärsimystensä todistajia. Ja nähdessään Hänen kärsimyksensä ja ihmisten vihan Häntä kohtaan heidät valtaisi mitä syvin mielenliikutus, j a rakkaudesta Häneen he haluaisivat pelastaa ja vapahtaa Hänet murhaajien käsistä. Mutta he eivät saisi ryhtyä ehkäisemään mitään, mitä näkisivät. Heillä olisi myös tehtävä Hänen ylös-nousemuksessaan. Jeesus sanoi heille laatineensa pelastussuunnitelman ja että Hänen Isänsä oli sen hyväksynyt.KuKi 32.1

Pyhässä surussa Jeesus lohdutti ja rohkaisi enkeleitä ilmoittaen heille, että tästälähin kaikki ne, jotka Hän tulisi lunastamaan, saisivat olla Hänen kanssaan sekä että Hän kuolemallaan oli lunastava monta ja kukistava sen, jolla on kuolema vallassaan. Isä on antava Hänelle valtakunnan ja kaikkien taivaan alla olevien valtakuntien herruuden loppumattomiksi ajoiksi. Saatana ja syntiset hävitettäisiin, jotteivät he enää milloinkaan tuottaisi häiriötä taivaassa eikä puhdistetussa uudessa maassa. Jeesus pyysi taivaallista joukkoa alistumaan Hänen Isänsä hyväksymään suunnitelmaan ja iloitsemaan siitä, että Hänen kuolemansa kautta langennut ihminen saattoi jälleen päästä Jumalan suosioon ja taivaan iloon.KuKi 32.2

Silloin ilo, sanomaton ilo täytti taivaan. Taivaallinen joukko lauloi ylistysja kiitoslaulun. He näpäyttelivät harppujaan laulaen entistä korkeamman säveleen sen suuren armon ja laupeuden tähden, jota Jumala osoitti antaessaan suuresti rakastetun Poikansa kuolemaan kapinallisen sukukunnan puolesta. Sitten he uhrasivat kiitosta ja ylistystä sen itsensäkieltämisen ja uhrautuvaisuuden tähden, jota Jeesus osoitti suostuessaan jättämään Isänsä helman ja valitessaan kärsimysten tuskaisan elämän ja häpeällisen kuoleman antaakseen toisille elämän.KuKi 33.1

Enkeli sanoi: “Luuletko, että Isä luopui suuresti rakastamastaan Pojasta kamppailutta? Ei, ei! Taivaan Jumalakin taisteli, salliako syntisen ihmisen hukkua vai antaako rakkaan Poikansa kuolla Hänen puolestaan.” Enkelit olivat siinä määrin kiinnostuneita ihmisen pelastuksesta, että heidän joukossaan saattoi olla sellaisia, jotka olisivat luopuneet kirkkaudestaan ja antaneet henkensä hukkuvan ihmisen puolesta. “Mutta,” sanoi enkeliseuralaiseni, “se ei hyödyttäisi mitään. Rikkomus oli niin suuri, ettei enkelin henki riittäisi velan maksamiseen. Vain Jumalan Pojan kuolema ja välitystyö riittäisi maksamaan velan ja pelastamaan turmioon joutuneen ihmisen toivottomasta surusta ja kurjuudesta.”KuKi 33.2

Mutta enkelit saivat tehtäväkseen nousta kirkkauteen ja laskeutua sieltä vahvistavalla palsamilla lieventämään Jumalan Pojan kärsimyksiä ja palvelemaan Häntä. Heidän tehtävänään oli myös suojella ja varjella armon saaneita pahoilta enkeleiltä ja siltä pimeydeltä, jota Saatana lakkaamatta heittää heidän ympärilleen. Minä näin, että Jumalan oli mahdotonta korjata tai muuttaa lakiaan pelastaakseen eksyneen, hukkuvan ihmisen, ja sentähden Hän salli rakkaan Poikansa kuolla ihmisen rikkomuksen tähden.KuKi 33.3

Taaskin Saatana enkeleineen riemastuisi, kun hän aiheuttamalla ihmisen lankeemuksen saattoi temmata Jumalan Pojan alas Hänen ylhäisestä asemastaan. Hän kertoi enkeleilleen, että kun Jeesus tulee ottamaan langenneen ihmisen luonnon, hän voisi voittaa Jumalan Pojan ja estää siten pelastussuunnitelman toteuttamisen.KuKi 33.4

Minulle näytettiin Saatana sellaisena, kuin hän kerran oli, onnellisena, ylhäisenä enkelinä. Sitten minulle näytettiin hänet sellaisena, kuin hän nyt on. Hänellä on vieläkin kuninkaallinen muoto. Hänen piirteensä ovat vieläkin jalot, sillä hän on langennut enkeli. Mutta hänen kasvonilmeensä ovat täynnä levottomuutta, huolta, onnettomuutta, häijyyttä, vihaa, ilkeyttä, kavaluutta j a kaikkea pahaa. Tuo kerran niin jalo ulkonäkö herätti erikoista huomiotani. Otsa alkoi jo silmistä kaareutua taaksepäin. Näin, että hän oli jo niin kauan harjoittanut syntiä, että jokainen hyvä ominaisuus oli turmeltunut, j a j okainen paha piirre oli pitkälle kehittynyt. Hänen katseensa oli viekas, kavala ja läpitunkeva. Ruumiinrakenteeltaan hän oli kookas, mutta liha hänen käsissään ja kasvoillaan riippui velttona. Katsellessani häntä, hänen leukansa lepäsi vasemman käden varassa. Hän näytti vaipuneen syviin mietteisiin. Hänen kasvoillaan oli hymy, mikä värisytti minua, sillä se oli täynnä pahuutta ja saatanallista kavaluutta. Hänellä on tämä hymy juuri, ennen kuin hän ottaa haltuunsa uhrinsa, ja hänen uhria paulaansa kietoessaan tämä hymy tulee hirvittäväksi.KuKi 34.1

Masentuneina ja sanomattoman surullisina Aadam ja Eeva jättivät ihanan puutarhan, jossa he olivat eläneet niin onnellisina, kunnes rikkoivat Jumalan käskyn. Ilmakehä oli muuttunut. Se ei ollut enää tasaisen lämmin, niinkuin ennen rikkomusta. Jumala vaatetti heidät eläinten nahkoilla suojatakseen heitä kylmyydeltä ja toisaalta kuumuudelta, joille he olivat alttiita.KuKi 34.2