Luther valtiopäivien edessä

Vihdoin Luther oli neuvoston edessä. Keisari astui valtaistuimelle. Valtakunnan mainehikkaimmat miehet ympä-röivät hänet. Ei koskaan aikaisemmin kukaan ihminen ollut tullut mahtavamman kokouksen eteen, kuin oli se kokous, jonka edessä Martti Luther oli vastaamassa uskostaan.KuKi 273.5

Jo pelkkä hänen sinne tulonsa oli selvä voitto totuudelle. Se, että toinen oikeusistuin vielä tuomitsisi miehen, jonka paavi oli jo tuominnut, oli itse asiassa paavin yliherruuden kieltämistä. Pannaanjulistetulle uskonpuhdistajalle, jolta paavi oli kieltänyt seurustelun toisten ihmisten kanssa, oli taattu suojelu, ja kansan korkeimmat arvohenkilöt olivat suostuneet kuuntelemaan häntä. Rooma oli käskenyt hänen vaieta, ja nyt hän aikoi puhua tuhansille kaikkialta kristikunnasta oleville. Tyynenä ja rauhallisena, mutta kuitenkin rohkeana ja ylväänä hän esiintyi Jumalan todistajana maan mahtavien edessä. Luther antoi vastauksensa hiljaisella ja nöyrällä äänellä, kiihkottomasti ja kiivailematta. Hänen esiintymisensä oli ujoa ja kunnioittavaa, ja kuitenkin hänessä oli varmuutta ja iloa, mikä hämmästytti koolla olevia.KuKi 274.1

Niitä, jotka itsepintaisesti sulkivat silmänsä valolta ja päättivät olla tunnustamatta totuutta, Lutherin sanojen voima raivostutti. Hänen vielä jatkaessaan puhettaan valtiopäivien puhemies sanoi vihaisesti: “Ette ole vastannut Teille tehtyihin kysymyksiin . .. Teiltä vaaditaan selvää ja täsmällistä vastausta . .. Peruutatteko vai ette?”KuKi 274.2

Uskonpuhdistaja vastasi: “Koska Teidän jalosukuisin majesteettinne ja Teidän Ylhäisyytenne vaatii minulta selvää, yksinkertaista ja täsmällistä vastausta, annan Teille sellaisen, ja se kuuluu näin: En voi alistaa uskoani paavin enkä kirkolliskokousten määräyksiin, koska on päivänselvää, että ne ovat tuon tuostakin erehtyneet ja ovat ristiriidassa keskenään. Ellei minua sen tähden saada Raamatun todistuksella, selvillä järkisyillä tai lainaamillani kohdilla vakuuttumaan ja elleivät he täten käännä minun Jumalan Sanan sitomaa omaatuntoani, en voi enkä tahdo peruuttaa, sillä kristityn on vaarallista puhua vastoin omaatuntoaan. Tässä seison enkä muuta voi; Jumala minua auttakoon. Amen.”KuKi 274.3

Näin tämä vanhurskas mies seisoi Jumalan Sanan lujalla perustuksella. Taivaan valo kuvastui hänen kasvoiltaan. Hänen luonteensa suuruus ja puhtaus sekä hänen sydämensä rauha ja ilo olivat ilmeiset kaikille hänen todistaessaan erehdyksen valtaa vastaan ja todistaessaan sen uskon paremmuudesta, joka voittaa maailman.KuKi 274.4

Hän seisoi lujana kuin kallio maallisen vallan raivoisten hyökyaaltojen lyödessä häntä vastaan mitään vahinkoa ai- heuttamatta. Hänen sanojensa yksinkertainen voima, hänen peloton esiintymisensä, hänen tyyni, ilmeikäs ulkonäkönsä ja se horjumaton päättäväisyys, joka ilmeni hänen jokaisessa sanassaan ja teossaan, teki syvän vaikutuksen koolla oleviin. Oli ilmeistä, ettei häntä saataisi taipumaan Rooman määräyksiin lupauksilla enempää kuin uhkauksillakaan.KuKi 274.5

Kristus oli puhunut Lutherin todistuksen kautta voimalla ja mahtavuudella, joka sillä kertaa täytti pelolla ja ihme-tyksellä sekä ystävät että viholliset. Jumalan Henki oli ollut läsnä tuossa neuvostossa vaikuttaen valtakunnan päämiesten sydämessä. Monet ruhtinaat tunnustivat avoimesti Lutherin asian oikeutuksen. Monet vakuuttuivat totuudesta, mutta joidenkuiden kohdalla nuo saadut vaikutteet eivät jääneet pysyviksi. Oli toinen luokka, joka ei sillä kertaa ilmaissut vakaumustaan, mutta joka tutkittuaan Raamattua itsekseen myöhemmin tulevaisuudessa julisti uskonpuhdistusta suurella rohkeudella.KuKi 275.1

Vaaliruhtinas Fredrik oli levottomana odottanut Lutherin ilmestymistä valtiopäivien eteen ja kuunteli hänen puhettaan syvän mielenliikutuksen vallassa. Hän iloitsi tohtorin rohkeudesta, lujuudesta ja itsehillinnästä ja oli ylpeä siitä, että oli hänen suojelijansa. Hän vertasi taistelevia puolia toisiinsa ja huomasi, että totuuden voima oli tehnyt tyhjäksi paavien, kuninkaiden ja prelaattien viisauden. Paavinvalta oli kärsinyt tappion, joka oli tuntuva kaikkien kansojen keskuudessa kaikkina aikoina.KuKi 275.2

Jos uskonpuhdistaja olisi taipunut pienimmässäkään kohdassa, olisi Saatana joukkoineen saavuttanut voiton. Mutta hänen horjumaton järkähtämättömyytensä oli se ase, joka vapautti kirkon ja aloitti uuden ja paremman aikakauden. Tämän yhden ainoan miehen vaikutus, miehen, joka uskalsi ajatella ja toimia itsenäisesti uskonnollisissa asioissa, oli tuntuva seurakunnassa ja maailmassa, ei ainoastaan hänen omana aikanaan, vaan kaikkien tulevien sukupolvien ajan. Hänen lujuutensa ja uskollisuutensa oli vahvistava kaikkia, jotka joutuisivat samanlaiseen kokemukseen, aina ajan loppuun asti. Jumalan voima ja majesteettius oli vieläkin ihmisten neuvoston yläpuolella, Saatanan mahtavan vallan yläpuolella.KuKi 275.3

Minä näin, että Luther oli innokas ja harras, rohkea ja peloton nuhdellessaan syntiä ja julistaessaan totuutta. Hän ei peljännyt jumalattomia ihmisiä eikä pahoja henkiä, sillä hän tiesi, että hänen kanssaan oli Olento, joka on mahta- vampi, kuin ne kaikki yhteensä. Lutherilla oli intoa, rohkeutta ja uljuutta siinä määrin, että hän aika ajoin oli vaarassa mennä äärimmäisyyksiin. Mutta Jumala kutsui Melanchthonin, jolla oli juuri vastakkainen luonne, auttamaan Lutheria uskonpuhdistustyön eteenpäin viemisessä. Melanchthon oli ujo, arka ja varovainen sekä hyvin kärsivällinen. Hän oli Jumalan suuresti rakastama. Hänen raamatuntuntemuksensa oli suuri ja hänen arvostelukykynsä ja viisautensa erinomainen. Hän rakasti Jumalan asiaa yhtä suuresti kuin Lutherkin. Jumala yhdisti näiden miesten sydämet, niin että heistä tuli erottamattomia ystäviä. Luther oli suureksi avuksi Melanchthonille tämän ollessa vaarassa pelätä ja vitkastella, ja Melanchthon vuorostaan auttoi suuresti Lutheria hänen ollessaan vaarassa edetä liian nopeasti.KuKi 275.4

Melanchthonin kaukonäköinen varovaisuus torjui monesti vaikeudet, joita asialle olisi saattanut koitua, jos työ olisi jäänyt yksinomaan Lutherin tehtäväksi, ja usein taas työ ei olisi edistynyt, jos se olisi ollut yksin Melanchthonin johdossa. Minulle näytettiin Jumalan viisaus siinä, että Hän valitsi nämä kaksi miestä viemään uskonpuhdistustyötä eteenpäin.KuKi 276.1