Vastustus

Julistus määrätystä ajasta, jolloin Kristus oli tuleva, herätti kaikissa yhteiskuntaluokissa monien taholta suuren vastustuksen, saarnaajista mitä häikäilemättömimpään, taivasta uhmaavaan syntiseen asti. “Ei kukaan tiedä päivää eikä hetkeä!” kuultiin sekä ulkokultaisen saarnaajan että röyhkeän pilkkaajan huulilta. He sulkivat korvansa kuulemasta niiden tekstien selvää ja sopusointuista selitystä, jotka viittasivat sen profeetallisen aikajakson päättymiseen ja niihin merkkeihin, joiden Kristus itse oli edeltäpäin sanonut olevan Hänen tulonsa merkkejä.KuKi 283.2

Monet, jotka tunnustivat rakastavansa Vapahtajaa, selittivät, ettei heillä ole mitään sitä vastaan, että saarnataan Hänen tulemuksestaan, vaan että he paheksivat ainoastaan tuota määräaikaa. Mutta Jumalan kaikkinäkevä silmä luki heidän sydämensä. He eivät halunneet kuulla Kristuksen tulosta tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessaan. He olivat olleet uskottomia palvelijoita, heidän tekonsa eivät kestäisi Jumalan sydäntä-tutkivaa tarkastelua, ja heitä pelotti kohdata Herraansa. Samoin kuin juutalaiset Kristuksen ensimmäisen tulemuksen aikana, hekään eivät olleet valmistautu- neet toivottamaan Jeesusta tervetulleeksi. Saatana ja hänen enkelinsä riemuitsivat ja syytivät vasten Kristuksen ja pyhien enkelien kasvoja herjauksen, että Hänen kansakseen tunnustautuva joukko rakasti Häntä niin vähän, ettei se halunnut Hänen ilmestymistään.KuKi 283.3

Uskottomat vartijat olivat esteinä Jumalan työn menestymiselle. Kun kansa tuli herätykseen ja alkoi kysellä pelastuksen tietä, nämä johtajat asettuivat heidän ja totuuden väliin koettaen vaimentaa heidän pelkoansa selittämällä Jumalan Sanaa väärin. Tässä työssä Saatana ja pyhittymättömät saarrnaajat yhtyivät huutaen: “Rauha, rauha”, kun Jumala ei ollut rauhasta puhunut. Niin kuin fariseukset Kristuksen päivinä, monet kieltäytyivät itse menemästä taivaan valtakuntaan ja estivät sinne menijöitä. Näiden sielujen veri vaaditaan heidän kädestään.KuKi 284.1

Missä tahansa totuuden sanomaa julistettiinkin, kirkkokuntien nöyrimmät ja uskollisimmat olivat ensimmäisinä sitä vastaanottamassa. Ne jotka itse tutkivat Raamattua, eivät voineet olla näkemättä ennustuksista yleensä vallalla olevien käsitysten epäraamatullista luonnetta, ja missä tahansa pappien yritykset vääristellä ja väännellä totuutta eivät olleet onnistuneet pettämään kansaa, missä tahansa ihmiset halusivat itse tutkia Jumalan Sanaa, ei tarvinnut muuta kuin verrata adventtioppia Raamattuun, se jo todisti sitovasti tuon opin jumalallisen arvovallan.KuKi 284.2

Monia vainosivat heidän epäuskoiset veljensä. Säilyttääkseen asemansa seurakunnissansa jotkut suostuivat olemaan puhumatta toivostaan, mutta toiset tunsivat, että kuuliaisuus Jumalaa kohtaan kielsi heitä siten kätkemästä totuuksia, jotka Hän oli heille uskonut. Useita erotettiin seurakunnan yhteydestä vain siitä syystä, että he olivat ilmaisseet uskonsa Kristuksen tulemiseen. Niille, jotka joutuivat uskonsa tähden koetuksiin, olivat nämä profeetan sanat hyvin kallisarvoiset: “Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan minun nimeni tähden, sanoivat: ‘Osoittakoon Herra kunniansa, että me näemme teidän ilonne!’ Mutta he joutuvat häpeään.” Jes. 66: 5.KuKi 284.3

Jumalan enkelit seurasivat mitä syvimmällä mielenkiinnolla varoituksen tulosta. Kun kirkkokunnat kirkkona hylkäsivät sanoman, enkelit kääntyivät niistä murheissaan pois. Kuitenkin noissa kirkkokunnissa oli vielä monia, jotka eivät olleet joutuneet koetukselle adventtisanoman suhteen. Monet joutuivat miehensä, vaimonsa, vanhempiensa tai lastensa pettämiksi ja heidät saatettiin uskomaan, että oli jopa synti kuunnella harhaoppeja, joita adventistit opettivat. Enkelit saivat käskyn valvoa uskollisesti näitä sieluja, sillä heille oli Jumalan valtaistuimelta loistava vielä toinen valo.KuKi 284.4