Eläimet tulevat arkkiin

Enkeleitä lähetettiin kokoamaan metsästä ja kedolta eläimet, jotka Jumala oli luonut. Enkelit kulkivat näiden eläinten edellä, ja ne seurasivat parittain, koiras ja naaras, ja puhtaita eläimiä seitsemän paria. Nämä eläimet, julmimmista aina kesyimpiin ja vaarattomimpiin asti, kulkivat arkkiin rauhallisesti ja juhlallisesti. Kaikenlaiset linnut näyttivät sumentavan taivaan. Ne tulivat arkkiin lentäen parittain, koiras ia naaras, ja puhtaita lintuja seitsemän paria. Maailma katseli tätä ihmettä — jotkut peljäten, mutta heidän kapinansa oli heidät niin paaduttanut, että mitä huomattavimmalla Jumalan voiman ilmauksella oli heihin vain hetkellinen vaikutus. Seitsemänä päivänä nämä eläimet tulivat arkkiin, ja Nooa järjesteli ne niille valmistetuille paikoille.KuKi 49.3

Ja kun tuomittu suku näki auringon paistavan kirkkaudessaan ja maan verhoutuneen melkein Eeden-kauneuteensa, he karkoittivat tuntemansa pelon meluisilla huvituksillaan, ja väkivaltaisilla teoillaan he näyttivät vetävän ylleen Jumalan jo heränneen ja näin kiihotetun vihan rangaistuksen. Kaikki oli nyt valmiina arkin sulkemiseksi, jota Nooa ei voisi tehdä sisäpuolelta. Pilkkaava väkijoukko näkee enkelin laskeutuvan taivaasta salaman kaltaiseen kirkkauteen verhoutuneena. Hän sulkee tuon jykevän ulko-oven ja suuntaa sitten kulkunsa jälleen ylös taivaaseen.KuKi 49.4

Seitsemän päivää Nooan perhe oli arkissa, ennen kuin sade alkoi valua maan päälle. Tänä aikana he järjestäytyivät sitä pitkää arkissa oleskeluaan varten, jolloin vedet peittäisivät maan. Uskomattomalle joukolle nämä päivät olivat Jumalaa pilkkaavien huvitusten aikaa. He ajattelivat, että koska Nooan ennustus ei ollut täyttynyt heti sen jälkeen, kun he astuivat arkkiin, hän oli erehtynyt, ja että oli mahdotonta, että maailma häviäisi tulvaan. Tähän asti maan päällä ei ollut satanut. Sumu oli noussut vesistä, jotka Jumala pani laskeutumaan maahan kasteena, elvyttämään kasvillisuuden ja saamaan sen kukoistamaan.KuKi 50.1

Huolimatta siitä juhlallisesta Jumalan voiman näytteestä, jonka silminnäkijöinä he olivat olleet — tuosta luonnottomasta tapahtumasta, jolloin eläimet olivat lähteneet metsistä ja kedoilta ja menneet arkkiin ja kirkkauteen verhoutunut Jumalan enkeli yllättävässä mahtavuudessa laskeutui taivaasta ja sulki oven — he kuitenkin paaduttivat sydämensä ja jatkoivat remuavaa huvittelemistaan sekä laskivat leikkiä jumalallisen voiman merkillisistä ilmaisuista.KuKi 50.2