Jerikon valloitus

“Silloin Joosua, Nuunin poika, kutsui papit ja sanoi heille: ‘Ottakaa liitonarkki, ja seitsemän pappia kantakoon seitsemää oinaansarvista pasuunaa Herran arkin edellä.’ Sitten hän sanoi kansalle: ‘Lähtekää ja kulkekaa kaupungin ympäri, ja aseväki käyköön Herran arkin edellä.’ Ja tapahtui, niinkuin Joosua oli kansalle sanonut. Ne seitsemän pappia, jotka kan-toivat niitä seitsemää oinaansarvista pasuunaa Herran edellä, lähtivät ja puhalsivat pasuunoihin, ja Herran liitonarkki kulki heidän jäljessään”.KuKi 138.1

“Ja aseväki kulki pasuunaa puhaltavien pappien edellä, mutta muu väki kulki arkin jäljessä, samalla kun pasuunoi-hin yhtenään puhallettiin. Ja Joosua käski kansaa sanoen: ‘Älkää nostako sotahuutoa älkääkä antako äänenne kuulua, älköönkä sanaakaan pääskö teidän suustanne ennenkuin sinä päivänä, jona minä teille sanon: Nostakaa sotahuuto; silloin se nostakaa.’ Ja hän antoi Herran arkin kulkea yhden kierroksen kaupungin ympäri, sitten he menivät leiriin ja jäivät yöksi leiriin.”KuKi 138.2

Heprealaisten joukko marssi täydellisessä järjestyksessä. Ensimmäisenä kulki aseistettujen miesten valiojoukko pukeutuneena sota-asuun, ei tosin harjoittaakseen nyt sotataitoaan, vaan ainoastaan siksi, että he uskoivat ja noudattivat heille annettuja ohjeita. Heitä seurasivat pasuunoita kantavat seitsemän pappia. Seuraavana tuli kullassa kimalteleva Jumalan arkki, jonka yläpuolella väikkyi kirkkauden sädekehä, ja jota loistavaan ja erikoisesti heidän pyhää palvelustaan ilmaisevaan pukuun pukeutuneet papit kantoivat. Israelin valtava joukko seurasi heitä moitteettomassa järjestyksessä, kukin sukukunta asianomaisen lippunsa alla. Täten he kiersivät kaupungin ympäri Jumalan arkki mukanaan. Ei kuulunut mitään muuta ääntä kuin tuon valtavan joukon astunta ja pasuunien juhlallinen soitto, jonka kukkulat toistivat ja joka kaikui läpi Jerikon kaupungin.KuKi 138.3

Ihmeissään ja levottomina tuon tuomitun kaupungin vartijat panevat merkille jokaisen liikkeen ja tiedoittavat sen hallitusviranomaisille. He eivät voi selittää, mitä kaikki tämä näytelmä merkitsee. Jotkut pilkkaavat sitä ajatusta, että tämä kaupunki valloitettaisiin tuolla tavalla, kun taas toiset peloissaan katselevat arkin loistavuutta ja pappien sekä Joosuan johdolla heitä seur aavan Israelin joukon juhlallista ja arvokasta esiintymistä. He muistavat, että neljäkymmentä vuotta sitten Punainen meri jakautui heidän edessään, ja että Jumala oli juuri valmistanut heille tien Jordan-virran poikki. He ovat liian kauhuissaan laskeakseen leikkiä ja pilkatakseen. He pitävät tarkasti ja visusti kaupungin portit suljettuina, ja voimakkaat soturit vartioivat jokaista porttia.KuKi 138.4

Kuutena päivänä Israelin joukot tekivät kierroksensa kaupungin ympäri. Seitsemäntenä päivänä he kiersivät Jerikon ympäri seitsemän kertaa. Kansa sai käskyn, kuten tavallista, olla hiljaa. Ainoastaan pasuunan ääni sai kuulua. Kansan käskettiin kuunnella tarkasti, ja kun pasuunat puhalsivat pitempään kuin tavallista, silloin kaikkien piti huutaa kovalla äänellä, sillä Herra oli antanut heille kaupungin. “Mutta seitsemäntenä päivänä he nousivat varhain aamun sarastaessa ja kulkivat kaupungin ympäri samalla tavalla seitsemän kertaa. Ainoastaan sinä päivänä he kulkivat kaupungin ympäri seitsemän kertaa. Ja kun papit seitsemännellä kerralla puhalsivat pasuunoihin, sanoi Joosua kansalle: ‘Nostakaa sotahuuto, sillä Herra antaa teille kaupungin.” “Silloin kansa nosti sotahuudon ja pasuunoihin puhallettiin. Kun kansa kuuli pasuunan äänen, niin se nosti kovan sotahuudon; silloin kukistui muuri siihen paikkaansa, ja kansa ryntäsi ylös kaupunkiin, kukin suoraan eteensä. Niin he valloittivat kaupungin.”KuKi 139.1

Jumala ajatteli näyttää israelilaisille, että Kanaanin valloitusta ei pidä lukea heidän ansiokseen. Herran sotajoukon Päämies valtasi Jerikon. Hän ja Hänen enkelinsä suorittivat valloituksen. Kristus käski taivaan joukkojen kaataa kumoon Jerikon muurit ja valmistaa Joosualle ja Israelin joukoille sisäänpääsyn kaupunkiin. Jumala ei tällä suurenmoisella ihmetyöllä ainoastaan vahvistanut kansansa uskoa Hänen voimaansa kukistaa heidän vihollisensa, vaan Hän nuhteli myös heidän aikaisempaa epäuskoaan.KuKi 139.2

Jeriko oli uhmannut Israelin joukkoja ja taivaan Jumalaa. Kun he katselivat Israelin joukon marssia heidän kaupunkinsa ympäri kerran joka päivä, he olivat levottomia; mutta sitten he loivat katseensa vahvoihin linnoituksiinsa, lujiin ja korkeisiin muureihinsa, ja olivat varmoja siitä, että he voisivat torjua jokaisen hyökkäyksen. Mutta kun heidän lujat muurinsa yht'äkkiä horjuivat ja kaatuivat korvia sär-kevällä, kovan ukkosen kaltaisella ryskeellä, he mykistyivät kauhusta eivätkä voineet tehdä ollenkaan vastarintaa.KuKi 139.3