Calvin evankelioimistyössä Ranskassa

Calvin aloitti työnsä rauhallisesti, ja hänen sanansa olivat kuin virvoittava kaste, joka laskeutuu maahan. Hän oli jättänyt Pariisin ja oli nyt eräässä maakuntakaupungissa prinsessa Margaretin suojeluksessa. Prinsessa rakasti evankeliumia ja suojeli sen puolustajia. Calvin oli hiljainen ja vaatimaton nuorukainen. Hän aloitti työnsä ihmisten kodeista. Hän kokosi perheen jäsenet ympärilleen, luki Raamattua ja selitti pelastustotuuksia. Ne, jotka kuulivat sanoman, veivät sen hyvät uutiset toisille; ja pian opettaja lähti ympärillä oleviin kaupunkeihin ja kyliin. Käyden sekä linnoissa että mökeissä hän jatkoi näin työtään ja perusti seurakuntia, joissa kasvoi pelottomia totuuden todistajia.AO7 191.1

Muutamien kuukausien kuluttua hän tuli jälleen Pariisiin, jossa oppineiden ja opiskelijain keskuudessa kävi tavaton kuohunta. Vanhojen kielten opiskelu oli johtanut heitä tutkimaan Raamattua, ja monet, joiden sydäntä sen totuudet eivät vielä olleet koskettaneet, keskustelivat innokkaasti niistä, jopa hyökkäsivät katolisen kirkon puoltajien mielipiteitä vastaan. Calvin oli taitava väittelijä jumaluusopillisten kiistakysymysten alueella, mutta hänellä oli suoritettavanaan arvokkaampi tehtävä kuin meluavien skolastikkojen kiistaan puuttuminen. Ihmisten mielenkiinto oli herännyt, ja nyt oli sopiva aika esittää heille totuutta. Samaan aikaan kun teologisten väittelyjen hälinä täytti yliopistojen salit, Calvin kulki talosta taloon selittäen Raamattua kansalle ja puhuen sille ristiinnaulitusta Kristuksesta.AO7 191.2

Jumalan kaitselmuksesta Pariisi sai uuden kehotuksen evankeliumin vastaanottamiseen. Lefevren ja Farelin kautta annettu kutsu oli hylätty, mutta tuon suuren pääkaupungin kaikkien kansanluokkien oli vielä saatava kuulla sanoma. Poliittisten näkökohtien mukaan toimiva kuningas ei ollut vielä täydellisesti asettunut Rooman puolelle uskonpuhdistusta vastaan. Margaret toivoi yhä protestanttisuuden voittavan Ranskassa. Hän päätti antaa julistaa puhdistettua oppia Pariisissa. Kuninkaan ollessa poissa hän määräsi erään protestanttisen sananjulistajan saarnaamaan kaupungin kirkoissa. Kun katolisen kirkon viranomaiset kielsivät tämän, prinsessa avasi palatsin sananjulistukselle. Eräs huone järjestettiin kappeliksi ja ilmoitettiin, että siellä pidettäisiin saarnatilaisuus joka päivä määrättyyn aikaan. Kokouksiin kutsuttiin kaikkiin säätyihin ja ammattikuntiin kuuluvia henkilöitä. Kansaa tuli niin paljon, että ei ainoastaan kappeli vaan myös eteiset ja hallit täyttyivät kuulijoista. Joka päivä saapui tuhansia: aatelisia, valtiomiehiä, lainoppineita, kauppiaita ja käsityöläisiä. Kuningas ei kieltänyt pitämästä kokouksia, vaan käski avata niitä varten kaksi Pariisin kirkkoa. Milloinkaan ennen ei Jumalan sana ollut saanut kaupungissa aikaan sellaista liikettä. Näytti siltä kuin elämän Henki taivaasta olisi vuodatettu kansan ylle. Kohtuullisuus, puhtaus, järjestys ja ahkeruus syrjäyttivät juoppouden, irstailun, epäsovun ja toimettomuuden.AO7 191.3

Mutta papitkaan eivät olleet joutilaina. Kun kuningas yhä kieltäytyi puuttumusta asiaan ja estämästä evankeliumin saarnaamista, he kääntyivät kansan puoleen. Keinoja säästämättä taikauskoisessa rahvaassa herätettiin pelkoa, ennakkoluuloja ja uskonkiihkoa. Seuratessaan sokeasti vääriä opettajiaan Pariisin kävi kuten muinoin Jerusalemin: se ei tuntenut etsikkoaikaansa eikä tiennyt, mikä sen rauhaan sopi. Kaksi vuotta Jumalan sanaa saarnattiin pääkaupungissa; mutta samalla, kun monet ottivat vastaan evankeliumin, kansan enemmistö hylkäsi sen. Frans oli osoittanut suvaitsevaisuutta yksinomaan omien aikeittensa menestymistä ajatellen, ja paavin kannattajien onnistui saada valtaasemansa takaisin. Kirkot suljettiin uudelleen ja polttorovio pystytettiin.AO7 192.1

Calvin oli yhä Pariisissa, jossa hän opiskelun, mietiskelyn ja rukouksen avulla valmistautui tuleviin tehtäviinsä ja jatkoi valon levittämistä. Viimein kuitenkin epäluulo heräsi häntä kohtaan. Viranomaiset päättivät viedä hänet polttoroviolle. Hän ajatteli olevansa turvassa yksinäisyydessään eikä aavistanut mitään vaaraa, ennen kuin ystävät syöksyivät hänen huoneeseensa ja ilmoittivat oikeudenpalvelijoiden olevan matkalla vangitsemaan hänet. Samassa tuokiossa kuului kova kolkutus ulkoovelta. Hetkeäkään ei ollut hukattavissa. Muutamat uskonpuhdistajan ystävistä viivyttivät oikeudenpalvelijoita ovella sillä aikaa, kun toiset auttoivat häntä pääsemään ikkunasta ulos, minkä jälkeen hän nopeasti riensi kaupungin rajalle. Siellä hän pääsi turvaan erään työmiehen luokse joka oli uskonpuhdistuksen ystä vä. Isäntänsä vaatteisiin pukeutu neena hän lähti kuokka olalla matkalleen. Hän kulki etelää kohti ja löysi jälleen turvapaikan Margaretin hallinnassa olevalta alueelta.212AO7 192.2

Täällä hän viipyi muutamia kuukausia mahtavien ystäviensä varmassa suojassa ja jatkoi tutkimuksiaan. Mutta hänen sydämensä vaati häntä julistamaan evankeliumia Ranskassa, eikä hän voinut olla kauan toimettomana. Niin pian kuin myrsky oli jonkin verran asettunut, hän valitsi uudeksi työkentäkseen Poitiersin, jossa oli yliopisto ja jossa uudet käsitykset jo olivat saaneet suosiota osakseen. Kaikensäätyiset henkilöt kuuntelivat iloiten evankeliumia. Calvin ei saarnannut julkisesti, mutta pormestarin asunnossa, omissa majapaikoissaan ja joskus yleisessä puistossa hän esitti elämän sanaa niille, jotka halusivat kuulla. Jonkin ajan kuluttua, kun kuulijain lukumäärä lisääntyi, katsottiin turvallisemmaksi kokoontua kaupungin ulkopuolelle. Kokouspaikaksi va- Iittiin syvän ja kapean rotkon sivulla oleva luola, joka lisäksi oli puiden ja yläpuolella olevien kallioiden kätkössä. Kaupungista lähti eri teitä pieniä seurueita, jotka kokoontuivat sinne. Tässä piilopaikassa luettiin ja selitettiin Raamattua. Täällä Ranskan protestantit ensimmäisen kerran nauttivat Herran ehtoollista. Tästä pienestä seurakunnasta lähetettiin muille työkentille useita uskollisia evankelistoja.AO7 192.3

Calvin palasi vielä kerran Pariisiin. Hän ei vieläkään voinut luopua siitä toivosta, että Ranska kansakuntana ottaisi vastaan uskonpuhdistuksen. Mutta hän huomasi, että miltei kaikki ovet olivat hänen työltään suljetut. Evankeliumin julistaminen oli menemistä suoraa tietä polttoroviolle, ja hän päätti viimein lähteä Saksaan. Tuskin hän oli lähtenyt Ranskasta, kun myrsky puhkesi protestanttien ylle. Jos hän olisi jäänyt Ranskaan, hän olisi varmaan tuhoutunut toisten mukana.AO7 193.1