Vainon hyökyaalto Pariisissa

Toivoen oman maansa pysyvän Saksan ja Sveitsin rinnalla Ranskan uskonpuhdistajat päättivät tehdä Rooman taikauskoa vastaan rohkean hyökkäyksen, joka saisi koko kansan hereille. Niinpä eräänä yönä asetettiin kaikkialle Ranskaan messua vastustavia julisteita. Tämä innokas mutta harkitsematon teko ei koitunut uskonpuhdistukselle hyödyksi, vaan Päinvastoin tuotti onnettomuutta ei ainoastaan sen järjestäjille vaan puhdistetun opin ystäville kaikkialla Ranskassa. Se antoi katolilaisille heidän kauan odottamansa tekosyyn, jonka nojalla he katsoivat voivansa vaatia, että kerettiläiset oli perin juurin hävitettävä villitsijöinä, jotka olivat uhkana valtaistuimen pysyvyydelle ja kansakunnan rauhalle.AO7 193.2

Joku ajattelematon ystävä tai kavala vihollinen ei tiedetä kumpi oli kiinnittänyt julisteen kuninkaan yksityisen huoneen ovelle. Hallitsija kauhistui. Tässä julisteessa käytiin säälimättömästi ikivanhojen, arvossapidettyjen uskomusten kimppuun. Ja se vertaansa vailla oleva julkeus, joka ilmeni näiden suorasukaisten ja hämmästyttävien esitysten omavaltaisessa kiinnittämisessä kuninkaan välittömään läheisyyteen, nostatti kuninkaan vihan. Hämmästyksissään hän seisoi hetken vapisten ja mykistyneenä. Sitten hänen vihansa purkautui pelottaviin sanoihin: »Ottakaa ilman erotusta kiinni kaikki, joita epäillään luterilaisiksi. Minä tahdon hävittää heidät kaikki.»213 Arpa oli heitetty. Kuningas oli päättänyt asettua täydellisesti Rooman puolelle.AO7 193.3

Ryhdyttiin heti toimenpiteisiin jokaisen Pariisissa olevan luterilaisen vangitsemiseksi. Eräs puhdistettua oppia kannattava köyhä käsityöläinen, jolla oli ollut tapana kutsua uskovaisia heidän salaisiin kokouksiinsa, pidätettiin ja määrättiin välittömän roviolla polttamisen uhalla opastamaan paavin salainen lähettiläs kaupungin jokaiseen protestanttiseen kotiin. Kauhistuneena tämä kieltäytyi noudattamasta tuota halpamaista määräystä, mutta viimein liekkien pelko sai vallan, ja hän suostui kavaltamaan veljensä. Kuninkaallinen salapoliisi Morin ja kavaltaja kulkivat pappien, suitsukkeen kantajien, munkkien ja sotilaiden ympäröiminä, ehtoollisleipä edellään, hitaasti ja äänettöminä kaupungin katujen halki. Tämän mielenosoituksen näennäisenä syynä oli halu kunnioittaa »pyhää sakramenttia» ja sovittaa protestanttien toimeenpanema messun häpäisy. Mutta tähän juhlalliseen näytelmään oli kätketty kauhea suunnitelma. Saavuttaessa luterilaisen kodin kohdalle kavaltaja antoi merkin, mutta ei puhunut sanaakaan. Kulkue pysähtyi, mentiin sisälle taloon, perhe raahattiin ulos ja pantiin kahleisiin, minkä jälkeen tuo kauhea seurue kulki eteenpäin etsimään uusia uhreja. »Ei ainoankaan talon ohi käyty, ei pienen eikä suuren, ei edes Pariisin yliopistolle kuuluvien rakennusten. Morin saattoi koko kaupungin kauhun valtaan. Se oli hirmuvallan aikaa.»214AO7 193.4

Uhrit kidutettiin kuoliaiksi julmalla tavalla. Oli nimenomaan käsketty käyttää heikkoa tulta heidän kärsimystensä pidentämiseksi. Mutta he kuolivat voittajina. Heidän uskollisuutensa ei horjunut eikä rauhansa häiriintynyt. Nähdessään heidän järkkymättömän lujuutensa heidän vainoojansa tunsivat itsensä voitetuiksi. »Rovioita pystytettiin Pariisin kaikkiin osiin ja polttamisia suoritettiin useina eri päivinä, jotta teloituspaikkoja ja aikoja lisäämällä voitaisiin lisätä kerettiläisyyden pelkoa. Tämä koitui kuitenkin lopulta evankeliumin eduksi. Koko Pariisi sai nähdä, millaisiksi uudet mielipiteet saattoivat muuttaa ihmiset. Mikään saarnatuoli ei vastannut marttyyrien polttoroviota. Se tyyni ilo, joka loisti näiden henkilöiden kasvoista heidän kulkiessaan teloituspaikalle, se sankarillisuus, jota he osoittivat seistessään armottomien liekkien keskellä, ja heidän nöyrä, anteeksiantava mielensä heidän kärsiessään vääryyttä muuttivat monien katselijain suuttumuksen sääliksi ja vihan rakkaudeksi sekä todistivat vastustamattoman puhuttelevasti evankeliumin puolesta.»215AO7 194.1