Rooman menettelytapojen synkkää satoa

Kaikella tällä oli kuitenkin aivan toisenlaiset seuraukset kuin Rooma oli tarkoittanut. Sen sijaan, että sen menettelytapa olisi saanut ihmiset sokeasti alistumaan sen opinkappaleisiin, se teki heistä jumalankieltäjiä ja vallankumouksellisia. He halveksivat katolilaisuutta pappien petoksena ja pitivät papistoa heitä sortavana puolueena. Ainoa heidän tuntemansa jumala oli Rooman jumala, ja sen oppi oli heidän ainoa uskqntonsa. He pitivät Rooman ahneutta ja julmuutta Raamatun opin luonnollisena hedelmänä, eivätkä sen tähden halunneet olla tämän opin kanssa missään tekemisissä.AO7 245.1

Rooma oli esittänyt väärin Jumalan luonteen ja väärentänyt hänen vaatimuksensa, ja nyt ihmiset hylkäsivät sekä Raamatun että sen Luojan. Se oli vaatinut sokeaa uskoa opinkappaleisiin uskotellen Raamatun vahvistavan ne. Tämä sai aikaan sen, että Voltaire ja hänen työtoverinsa hylkäsivät kokonaan Jumalan sanan ja levittivät kaikkialla epäuskon myrkkyä. Rooma oli tallannut kansan rautaisten jalkojensa alle, ja nyt turmeltuneet ja raaistuneet joukot sen sorrosta vapautuessaan hylkäsivät kaikki rajoitukset. Raivostuneina siitä häikäisevästä petoksesta, jota he niin kauan olivat kunnioittaneet, he hylkäsivät totuuden ja valheen samalla kertaa. Erehtyen pitämään hillittömyyttä vapautena nuo paheiden orjat riemuitsivat kuvitellusta riippumattomuudestaan.AO7 245.2

Vallankumouksen alussa kansa sai kuninkaan suostumuksella valita kansalliskokoukseen enemmän edustajia kuin aatelisto ja papisto yhteensä. Siten valta siirtyi kansalle, joka ei ollut valmis käyttämään sitä viisaasti ja maltillisesti. Haluten hyvitystä kärsimistään vääryyksistä se päätti ryhtyä muuttamaan yhteiskunnan rakennetta. Katkeroitunut väestö, jonka mieli oli täynnä vanhoja, kirveleviä muistoja kärsityistä vääryyksistä, päätti kumota sietämättömään kurjuuteen johtaneen järjestelmän ja kostaa niille, joita se piti kärsimystensä aiheuttajina. Sorretut seurasivat sortajien antamaa esimerkkiä ja tulivat niiden sortajiksi, jotka heitä olivat sortaneet.AO7 245.3

Onneton Ranska korjasi kylvös- tään verisen sadon. Rooman johtoon alistumisen seuraukset olivat kauheat. Mihin Ranska paavilaisuuden vaikutuksesta oli uskonpuhdistuksen alussa pystyttänyt ensimmäisen polttorovion, sinne vallankumous asetti ensimmäisen giljotiininsa. Samalla paikalla, jolla protestanttisen opin ensimmäiset marttyyrit poltettiin kuudennellatoista vuosisadalla, mestattiin ensimmäiset uhrit kahdeksannellatoista vuosisadalla. Ranska oli avannut oven epäuskolle ja turmiolle hylätessään evankeliumin, joka olisi parantanut sen. Kun Jumalan lain vaatimukset hylättiin, ihmisten lait huomattiin riittämättömiksi hillitsemään intohimojen mahtavaa virtaa, ja kansakunta syöksyi kapinaan ja sekasortoon. Sota Raamattua vastaan aloitti ajanjakson, jota maailmanhistoria nimittää »hirmuvallan ajaksi». Rauha ja onni karkotettiin kodeista ja sydämistä. Kukaan ei ollut turvassa. Se joka tänään kulki voittosaatossa, oli huomenna epäiltynä ja tuomittuna. Väkivalta ja himo määräsivät asiain kulun.AO7 245.4

Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin suhtautuvan vallankumoukseen vihamielisesti. Vankilat olivat täpötäynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. »Pariisissa mellakka seurasi toista, ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet moniin eri puolueisiin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olevan toistensa hävittäminen.» Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen kanssa. »Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot hävittivät maaseutua ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.»AO7 246.1

Kansa oli aivan liian hyvin oppinut ne julmuuden ja kidutuksen läksyt, joita Rooma niin ahkerasti oli opettanut. Koston päivä oli viimein tullut. Ne, joita nyt heitettiin vankeuteen ja raahattiin polttoroviolle, eivät olleet Jeesuksen oppilaita. Heidät oli aikoja sitten surmattu tai ajettu maanpakoon. Säälimätön Rooma tunsi nyt itse niiden vallan kuolettavaa puristusta, joita se oli kasvattanut nauttimaan veritöistä. »Vaino, jonka harjoittamisessa Ranskan papisto oli näyttänyt esimerkkiä monena vuosisatana, kohdistui nyt siihen itseensä erikoisen voimakkaasti. Pappien veri punasi mestauslavat. Kaleerit ja vankilat, jotka kerran olivat olleet täynnä hugenotteja, täyttyivät nyt heidän vainoojistaan. Kovasti soutaen, penkkeihin sidottuina roomalaiskatoliset papit kokivat kaikki ne tuskat, joita heidän kirkkonsa oli häikäilemättä pan- nut hiljaisten kerettiläisten kärsittäviksi.»271AO7 246.2

»Sitten tulivat ne päivät, jolloin raain kaikista tuomioistuimista joutui soveltamaan kaikkein raaimpia lakeja; jolloin ei kukaan voinut tervehtiä naapuriaan tai rukoilla ääneen joutumatta vaaraan syyllistyä kuolemalla rangaistavaan rikokseen; jolloin vakoojia väijyi joka nurkassa; jolloin giljotiini oli kovassa työssä pitkään joka aamu; jolloin vankilat olivat yhtä täyteen ahdetut kuin orjalaivojen lastiruumat; jolloin katuojissa vaahtosi Seinejokeen juokseva veri. Samaan aikaan kun Pariisin kaduilla kuljetettiin päivittäin kokonaisia vaunukuormallisia uhreja teloituspaikkaa kohti, korkeimman komitean eri piirikuntiin lähettämät varakonsulit harjoittivat niin suurta julmuutta, että sellainen oli pääkaupungissakin tuntematonta. Tappokoneen terä nousi ja laski liian hitaasti heidän surmattaviensa lukumäärään verrattuna. Pitkät vankirivit kaadettiin kartessiammuksilla. Ihmisiä täynnä olevat proomut upotettiin tekemällä pohjiin reikiä. Lyon muutettiin erämaaksi. Arrasissa kiellettiin vangeilta sekin julma armo, että he olisivat saaneet äkillisen kuoleman. Loirevirran varrella Saumurista mereen asti suuret varisja haukkaparvet herkuttelivat alastomilla kuolleilla ruumiilla, jotka oli sidottu yhteen hirveään syleilyyn. Armoa ei annettu sukupuolen eikä iän perusteella. Tuon katalan hallituksen murhaamia seitsemäntoista vuoden ikäisiä tyttöjä ja poikia oli sadoittain. Rinnalta vieroitettuja lapsia viskeltiin keihäältä toiselle pitkin jakobiinien rivejä.»272 Kymmenessä vuodessa surmattiin valtavat joukot ihmisiä.AO7 247.1