Joseph Wolff, »maailman lähetyssaarnaaja»

Vuonna 1821, kolme vuotta sen jälkeen, kun Miller oli löytänyt selityksen tuomion aikaan viittaaviin profetioihin, tri Joseph Wolff, »maailman lähetyssaarnaaja», alkoi julistaa Herran pikaista tulemista. Wolff oli syntynyt Saksassa heprealaisista vanhemmista. Hänen isänsä oli juutalainen rabbi. Jo nuorena hän tuli vakuuttuneeksi kristinuskon totuudesta. Ajattelevana ja tiedonhaluisena nuorukaisena hän kuunteli innokkaasti keskusteluja isänsä kodissa, jonne hurskaat heprealaiset joka päivä kokoontuivat puhumaan kansansa toivosta ja odotuksesta, tulevan Messiaan kunniasta ja Israelin entiselleen saattamisesta. Kuullessaan eräänä päivänä mainittavan Jeesus Nasaretilaisesta poika kysyi, kuka hän oli. »Mitä suurimmilla luonnonlahjoilla varustettu juutalainen», oli vastaus; »mutta kun hän väitti olevansa Messias, juutalainen oikeus tuomitsi hänet kuolemaan.» »Miksi Jerusalem on hävitetty ja miksi me olemme maanpaossa?» kysyjä jatkoi. »Voi, voi!» isä vastasi, »koska juutalaiset murhasivat profeetat.» Silloin juolahti lapsen mieleen ajatus: »Ehkä Jeesuskin oli profeetta, ja juuta- laiset tappoivat hänet, vaikka hän oli viaton.»333 Tämän ajatuksen herättämä tunne oli niin voimakas, että hänellä oli tapana usein pysähtyä kirkon ulkopuolelle kuuntelemaan saarnaa, vaikka häntä oli kielletty menemästä kristittyjen kirkkoon.AO7 309.3

Ollessaan vasta seitsenvuotias hän kerskaten puhui eräälle vanhalle kristitylle naapurille Israelin tulevasta menestyksestä Messiaan saapuessa, jolloin vanha mies sanoi ystävällisesti: »Hyvä poika, minä sanon sinulle, kuka oli todellinen Messias. Hän oli Jeesus Nasaretilainen, jonka sinun esiisäsi ristiinnaulitsivat, niin kuin olivat muinoin tappaneet profeetatkin. Mene kotiisi ja lue Jesajan 53. luku. Silloin tulet vakuuttuneeksi, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.»334 Hän tuli heti vakuuttuneeksi. Kotiin päästyään hän luki mainitun raamatunpaikan ja ihmetteli, miten täydellisesti se oli toteutunut Jeesus Nasaretilaisessa. Olivatko kristityn sanat totta? Poika pyysi isäänsä selittämään ennustuksen, mutta sai vastaukseksi niin tiukan vaikenemiskäskyn, ettei koskaan enää uskaltanut kajota siihen asiaan. Tämä kuitenkin vain lisäsi hänen haluaan oppia paremmin tuntemaan kristinuskoa.AO7 310.1

Se tieto, jota hän etsi, salattiin häneltä tarkoituksellisesti hänen juutalaisessa kodissaan, mutta yksitoistavuotiaana hän jätti isänsä kodin hankkiakseen maailmasta itselleen opetusta sekä valitakseen siellä uskontonsa ja elämäntehtävänsä. Hän sai jonkin aikaa asua sukulaistensa luona, mutta he ajoivat hänet pian pois luopiona, ja niin hän joutui yksinään rutiköyhänä hankkimaan toimeentulonsa vieraiden joukossa. Kulkiessaan paikasta toiseen hän opiskeli ahkerasti ja hankki elatuksensa opettamalla heprean kieltä. Erään katolisen opettajan vaikutuksesta hän otti vastaan katolisen uskon ja aikoi valmistua lähetyssaarnaajaksi oman kansansa keskuuteen. Tässä tarkoituksessa hän muutamia vuosia myöhemmin meni jatkamaan opintojaan Rooman lähetysopistossa. Täällä häntä ruvettiin hänen itsenäisen ajattelunsa ja avomielisen puhetapansa tähden syyttämään kerettiläisyydestä. Hän hyökkäsi julkisesti kirkon väärinkäytöksiä vastaan ja selitti uudistuksen välttämättömäksi. Vaikka kirkon johtomiehet alussa osoittivat hänelle erikoista suosiota, hänet jonkin ajan kuluttua lähetettiin pois Roomasta. Kirkon valvonnan alaisena hän kulki paikasta toiseen, kunnes ilmeni, ettei häntä voitu taivuttaa Rooman ikeen alle. Hänet selitettiin parantumattomaksi ja hänelle annettiin vapaus mennä mihin tahtoi. Tällöin hän matkusti Englantiin ja tunnustautuen protestantiksi liittyi Englannin kirkkoon. Kahden vuoden opintojen jälkeen hän vuonna 1821 aloitti lähetystyönsä.AO7 310.2

Samalla kun Wolff hyväksyi sen suuren totuuden, että Kristus oli maailmaan tultuaan »kipujen mies ja sairauden tuttava», hän näki, että ennustukset esittivät yhtä selvästi hänen toisen tulemisensa voimassa ja kunniassa. Ja samalla kun hän koetti johdattaa kansaansa Jeesus Nasaretilaisen, luvatun Messiaan, luo ja teroittaa sille hänen ensimmäistä tulemistaan alhaisuudessa, ihmisten syntien uhrina, hän kertoi myös hänen toisesta tulemisestaan kuninkaana ja vapauttajana.AO7 312.1

»Jeesus Nasaretilainen, oikea Messias», hän sanoi, »jonka kädet ja jalat lävistettiin, joka karitsan tavoin vietiin teurastettavaksi, joka oli kipujen mies ja sairauden tuttava ja joka tuli ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun valtikka oli otettu pois Juudalta ja hallitsijasauva hänen polviensa välistä, on tuleva toisen kerran taivaan pilvissä, ylienkelin pasuunan soidessa.»335 »Hän on seisova Öljymäellä, ja se valta luomakunnan yli, joka kerran uskottiin Aadamille ja jonka hän menetti (1 Moos. 1: 26; 3: 17), annetaan Jeesukselle. Hän on oleva koko maan kuningas. Luomakunnan huokaukset ja valitukset loppuvat, mutta kiitosja ylistyslauluja kuuluu. Kun Jeesus tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa, nousevat Kristuksessa kuolleet ylös ensin (1 Tess. 4: 16; 1 Kor. 15: 23). Me kristityt kutsumme tätä ensimmäiseksi ylösnousemiseksi. Silloin eläinten luonto muuttuu (Jes. 11: 6-9), ja eläinkunta alistetaan Kristuksen alle (Ps. 8). Tulee vallitsemaan yleinen rauha. Herra on jälleen katsova maata ja sanova: ‘Katso, se on sangen hyvä.’»337AO7 312.2

Wolff uskoi Herran tulemuksen olevan lähellä. Hänen profeetallisia ajanjaksoja koskevan selityksensä mukaan maailman loppu oli tuleva muutamia vuosia Millerin ilmoittaman ajan jälkeen. Niille, jotka vedoten Raamatun sanoihin: »Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan» väittivät, että ihmisten ei ole määrä tietää mitään Kristuksen tulemisen läheisyydestä, Wolff vastasi: »Sanoiko Herramme, ettei sitä päivää ja hetkeä koskaan tiedettäisi? Eikö hän antanut meille aikain merkkejä voi- daksemme tietää ainakin hänen tulemisensa läheisyyden, kuten tiedämme kesän olevan lähellä lehtien puhjetessa viikunapuuhun (Matt. 24: 32) ? Emmekö koskaan ole tietävä tuota aikaa, vaikka hän itse kehottaa meitä, ei vain lukemaan Danielin kirjaa, vaan myös ymmärtämään sitä, ja juuri Danielin kirjassa sanotaan, että kirja sinetöitiin lopun aikaan asti (Danielin ajasta lähtien) ja että »monet sitä tutkivat, ja ymmärrys (ajan suhteen) lisääntyy» (Dan. 12: 4). Sitä paitsi meidän Herramme ei tarkoita sitä, ettei tiedettäisi, milloin aika on lähellä, vaan sitä, ettei kukaan tiedä tarkkaa päivää ja hetkeä. Hän sanoo tiedettävän ajan merkeistä niin paljon, että voidaan ruveta valmistautumaan hänen tulolleen, niin kuin Nooa valmisti arkin.»337AO7 312.3

Kirjoitusten kansanomaisesta tai väärintulkinnasta Wolff kirjoitti: »Useimmat kristilliset kirkkokunnat ovat poikenneet Raamatun yksinkertaisesta tulkinnasta ja omaksuneet budhalaisten aavemaisen järjestelmän uskoen, että ihmiskunnan tulevan onnen muodostaa ilmassa liikkuminen. He otaksuvat, että lukiessaan sanan juutalaiset, heidän on tällä sanalla ymmärrettävä pakanoita; Jerusalemilla heidän on ymmärrettävä kirkkoa; maa merkitsee heille taivasta, Herran tuleminen lähetysseurojen edistymistä ja Herran huoneen vuorelle nouseminen metodistien suurta luokkakokousta,»338AO7 313.1

Kahdenkymmenenneljän vuoden aikana 1821-1845 Wolff matkusteli laajalti. Afrikassa hän kävi Egyptissä ja Abessiniassa. Aasiassa hän matkusti halki Palestiinan, Syyrian, Persian, Buharan ja Intian. Hän kävi myös Yhdysvalloissa ja matkan varrella hän saarnasi St. Helenan saarella. Hän saapui New Yorkiin elokuussa 1837. Puhuttuaan tuossa kaupungissa hän saarnasi Philadelphiassa ja Baltimoressa sekä matkusti lopulta Washingtoniin. Täällä olostaan hän kertoo seuraavaa: »Entisen presidentti John Quincy Adamsin esityksestä, jonka hän teki kongressin eräässä edustajainhuoneessa, tämä edustajainhuone luovutti yksimielisesti kokoussalinsa minulle luentoa varten, jonka pidin lauantaipäivänä kaikkien kongressin jäsenten, Virginian piispan sekä Washingtonin pappien ja porvarien kunnioittaessa kokousta läsnäolollaan. Samanlaista kunnioitusta osoittivat minulle New Jerseyn ja Pennsylvanian hallitusten jäsenet, joiden läsnä ollessa pidin esitelmiä tutkimuksistani Aasiassa ja myös Jeesuksen Kristuksen persoonallisesta hallituksesta.»339AO7 313.2

Tohtori Wolff matkusti mitä raaimpien kansojen keskuudessa ilman minkään eurooppalaisen vallan suojelusta, suurissa vaikeuksissa ja lukemattomien vaarojen keskellä. Häntä piestiin ja pidettiin nälässä, hänet myytiin orjaksi ja kolmesti tuomittiin kuolemaan. Kerran häneltä ryöstettiin kaikki, mitä hänellä oli, ja hänet jätettiin kulkemaan jalan satoja kilometrejä yli vuorien, lumisateen iskiessä häntä kasvoihin ja paljaiden jalkojen turtuessa kosketuksesta jäiseen maahan.AO7 313.3

Kun Wolffia varoitettiin menemästä aseettomana villien ja viha- mielisten heimojen keskuuteen, hän sanoi olevansa »aseistettu». Hänen aseinaan olivat »rukous, into Kristuksen puolesta ja luottamus hänen apuunsa». »Minulla on lisäksi», hän sanoi, »sydämessäni rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiini sekä Raamattu kädessäni.»340 Mihin hyvänsä hän menikin, hänellä oli mukanaan hepreanja englanninkielinen Raamattu. Eräästä myöhemmästä matkastaan hän sanoo: »Minä — pidin Raamatun auki kädessäni. Tunsin voimani olevan tässä kirjassa ja uskoin tuon voiman ylläpitävän minua.»341AO7 313.4

Siten hän jatkoi työtään, kunnes sanoma tuomion läheisyydestä oli viety suureen osaan asuttua maailmaa. Juutalaisten, turkkilaisten, persialaisten, hindujen sekä monien muiden kansallisuuksien ja heimojen keskellä hän jakeli Jumalan sanaa näiden kansojen omalla kielellä ja kaikkialla hän julisti lähellä olevaa Messiaan hallitusta.AO7 314.1

Matkoillaan Buharassa hän löysi syrjäisellä seudulla erillään asuvan kansan, jolla oli Herran pikaisen tulemisen oppi. Hän sanoo, että Jemenin arabialaisilla on »Seeraniminen kirja, joka koskettelee Kristuksen toista tulemista ja hänen hallitustaan kunniassa. He odottavat tulevan suuria tapahtumia vuonna 1840.»342 »Jemenissä — minä vietin kuusi päivää reekabilaisten luona. He eivät juo viiniä, eivät istuta viinitarhoja, eivät kylvä siementä, asuvat teltoissa ja muistelevat Joonadabia, Reekabin poikaa. Heidän joukossaan oli Daanin sukuun kuuluvia Israelin lapsia, — jotka yhdessä Reekabin lasten kanssa odottavat Messiaan pikaista tuloa taivaan pilvissä.»343AO7 314.2

Eräs toinen lähetyssaarnaaja huomasi Tartarissa olevan samanlaista uskoa. Muuan tartarilainen pappi kysyi lähetyssaarnaajalta, milloin Kristus tulee toisen kerran. Kun lähetyssaarnaaja vastasi, ettei hän tiennyt mitään siitä asiasta, pappi näytti suuresti hämmästyvän tavatessaan sellaista tietämättömyyttä miehessä, joka sanoi olevansa Raamatun opettaja. Samalla hän ilmoitti oman, profetiaan perustuvan käsityksensä olevan, että Kristus tulisi vuoden 1844 vaiheilla.AO7 314.3