Lamautuminen seurausta valon hylkäämisestä

Seurakunta ei joudu sellaiseen tilaan ilman syytä. Hengellinen pimeys, johon kansat, seurakunnat ja yksityiset henkilöt joutuvat, ei johdu siitä, että Jumala pidättäisi mielivaltaisesti armonsa avun, vaan siitä, että ihmiset laiminlyövät tai hylkäävät jumalallisen valon. Erinomaisen valaiseva esimerkki tästä totuudesta on Juudan kansan kokemus Kristuksen aikana. Kun he omistautuivat maailmalle unohtaen Jumalan ja hänen sanansa, heidän ymmärryksensä pimeni ja heidän sydämensä tuli maailmalliseksi ja aistilliseksi. Näin he jäivät tietämättömiksi Messiaan tulosta sekä ylpeydessään ja epäuskossaan hylkäsivät Vapahtajan. Jumala ei silloinkaan pidättänyt Juudan kansalta tietoa pelastuksen siunauksista tai mahdollisuutta päästä niistä osalliseksi. Mutta ne, jotka hylkäsivät totuuden, kadottivat kaiken halun osallistua taivaan lahjasta. He tekivät »pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi», kunnes heissä oleva valkeus tuli pimeydeksi, ja kuinka suuri olikaan se pimeys!AO7 327.1

Saatanan aikeisiin soveltuu, että ihmiset säilyttäisivät uskonnon ulkonaiset muodot, kun vain elinvoimaisen jumalisuuden henki puuttuu. Hylättyään evankeliumin juutalaiset jatkoivat innokkaasti vanhojen uskonnollisten menojensa noudattamista säilyttäen tarkasti kansallisen erikoisuutensa, samalla kun heidän itsensäkin täytyi myöntää, ettei Jumalan läsnäoloa enää ilmennyt heidän keskuudessaan. Danielin profetia osoitti niin selvästi Messiaan tulemisen ajan ja ennusti niin suoraan hänen kuolemansa, että juutalaiset kielsivät sen tutkimisen, ja lopuksi rabbit julistivat kirouksen kaikille, jotka yrittäisivät laskea aikaa. Sokeudessaan ja katumattomuudessaan, välinpitämättömänä pelastuksen armollisille tarjouksille ja evankeliumin siunauksille Israelin kansa on ollut vuosisatoja vakavana ja pelottavana varoituksena taivaasta tulleen valon hylkäämisestä.AO7 327.2

Tällaisilla syillä on aina samat seuraukset. Se, joka tahallisesti toimii vastoin sisäistä vakaumustaan sen tähden, että se on ristiriidassa hänen mieltymystensä kanssa, ei lopulta kykene erottamaan totuutta erehdyksestä. Ymmärrys pimenee, omatunto paatuu, sydän kovettuu ja sielu eroaa Jumalasta. Missä jumalallisen totuuden sanomaa halveksitaan ja hyljeksitään, siellä seurakunta verhoutuu pimeyteen. Usko ja rakkaus kylmenevät vieraantumi- sen ja eripuraisuuden vallatessa sijaa. Seurakunnan jäsenet keskittävät harrastuksensa ja voimansa maallisiin yrityksiin, ja synnintekjät paatuvat katumattomuudessaan.AO7 327.3

Ilmestyskirjan 14. luvussa olevan ensimmäisen enkelin sanoman, joka ilmoittaa Jumalan tuomion hetken tulleen ja kehottaa ihmisiä pelkäämään ja palvelemaan häntä, oli määrä erottaa Jumalan omiksi tunnustautuvat maailman turmelevilta vaikutuksilta ja herättää heidät näkemään maailmallisuuden ja luopumuksen leimaama todellinen tilansa. Tässä sanomassa Jumala oli lähettänyt seurakunnalle varoituksen, joka vastaanotettuna olisi poistanut ne epäkohdat, jotka erottivat sen Jumalasta. Jos seurakunnan jäsenet olisivat vastaanottaneet taivaan sanoman, nöyryyttäen sydämensä Herran edessä ja yrittäen vilpittömästi valmistautua kohtaamaan häntä, Jumalan Henki ja voima olisivat ilmenneet heidän keskellään. Seurakunta olisi jälleen päässyt siihen siunattuun yksimielisyyden, uskon ja rakkauden kokemukseen, joka oli ominaista apostolien päivinä, kun uskovaisten joukossa oli »yksi sydän ja yksi sielu», ja he »puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti», kun »Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen» (Ap.t. 4: 32, 31; 2: 47).AO7 328.1

Jos Jumalan lapsiksi tunnustautuvat ottaisivat vastaan valon sellaisena kuin se loistaa hänen sanastaan, he saavuttaisivat yhteyden, jota Kristus rukoili seuraajilleen ja jota apostoli kuvaa kirjoittaessaan: »hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja sa maan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste» (Ef. 4: 3-5).AO7 328.2

Näitä siunattuja seurauksia saivat kokea ne, jotka vastaanottivat adventtisanoman. He olivat lähtöisin eri uskonsuunnista, ja heidän uskonnollisia käsityksiään erottavat rajaaidat sortuivat maahan: ristiriitaiset uskontunnustukset hävisivät, epäraamatullinen toivo ajallisesta tuhatvuotisesta valtakunnasta hylättiin, väärät käsitykset Kristuksen toisesta tulemisesta oikaistiin, ylpeys ja maailmanmielisyys poistuivat, vääryydet oikaistiin, sydänten välille muodostui mitä suloisin yhteys, ja rakkaus ja ilo vallitsivat. Jos tämä oppi vaikutti tällä tavalla niihin harvoihin, jotka sen vastaanottivat, se olisi vaikuttanut samoin kaikkiin, jos kaikki olisivat sen vastaanottaneet.AO7 328.3

Mutta seurakunnat eivät yleensä välittäneet varoituksesta. Saarnaajat, joiden »Israelin huoneen vartijoina» olisi pitänyt ensimmäisinä huomata Jeesuksen tulemisen merkit, olivat laiminlyöneet velvollisuutensa etsiä totuutta joko profeettain todistuksista tai ajan merkeistä. Kun maalliset toiveet ja kunnianhimoiset suunnitelmat valtasivat sydämen, kylmeni rakkaus Jumalaan ja usko hänen sanaansa, ja kun oppia Kristuksen tulemuksesta esitettiin, se herätti vain ennakkoluuloja ja epäilyjä. Sitä seikkaa, että sanomaa julistivat suureksi osaksi maallikot, käytettiin todistuksena sitä vastaan. Samoin kuin Kris- tuksen aikana Jumalan sanan selvään todistukseen vastattiin kysymällä: »Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan fariseuksista?» Huomattuaan, miten vaikea tehtävä oli kumota ne todistukset, jotka perustuivat profeetallisiin ajanjaksoihin, monet kielsivät kansaa tutkimasta profetioita opettaen, että profeetalliset kirjat olivat lukitut, eikä niitä voinut ymmärtää. Suuret joukot, jotka luottivat sokeasti paimeniinsa, kieltäytyivät kuuntelemasta varoitusta, ja toiset, vaikka olivat vakuuttuneita totuudesta, eivät uskaltaneet sitä tunnustaa, ettei heitä erotettaisi synagoogasta. Se sanoma, jonka Jumala oli lähettänyt koettelemaan ja puhdistamaan seurakuntaa, ilmaisi hyvin selvästi, kuinka suuri oli niiden joukko, jotka olivat kiintyneet tähän maailmaan enemmän kuin Kristukseen. Ne siteet, jotka liittivät heidät maahan, olivat vahvemmat kuin taivaan vetovoima. He valitsivat maallisen viisauden äänen kuuntelemisen ja kääntyivät pois sydäntä koettelevasta totuuden sanomasta.AO7 328.4

Hylätessään ensimmäisen enkelin varoituksen he hylkäsivät sen keinon, jonka Jumala oli varannut heidän parannuksekseen. He halveksivat sitä armon sanomaa, joka olisi korjannut ne epäkohdat, jotka erottivat heidät Jumalasta, ja alkoivat entistä innokkaammin etsiä maailman ystävyyttä. Tämä oli syynä siihen maailmallisuuden, luopumuksen ja hengellisen kuoleman pelottavaan tilaan, joka vallitsi seurakunnissa 1844.AO7 329.1