»Babylonin tyttäret»

Babylonia kutsutaan »porttojen äidiksi». Sen »tyttärien» täytyy olla kirkkokuntia, jotka pitävät kiinni sen opeista ja perimätiedoista ja seuraavat sen esimerkkiä uhraamalla totuuden ja Jumalan hyväksymisen voidakseen asettua laittomaan yhteyteen maailman kanssa. Ilmestyskirjan 14. luvun sanomaa Babylonin lankeemukses- ta on sovellettava sellaisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin, jotka ensin olivat puhtaita mutta sitten turmeltuivat. Koska tämä sanoma seuraa tuomion sanomaa, sitä täytyy julistaa viimeisinä päivinä. Sen tähden se ei voi viitata yksinomaan roomalaiseen kirkkoon, sillä se on ollut langenneessa tilassa monia vuosisatoja. Sitäpaitsi Ilmestyskirjan 18. luvussa kehotetaan Jumalan kansaa lähtemään ulos Babylonista. Tämän raamatunkohdan mukaan useiden Jumalan lasten täytyy vielä olla Babylonissa. Ja missä uskonnollisissa yhdyskunnissa on nykyään suurin osa Kristuksen seuraajista? Epäilemättä protestanttista uskoa tunnustavissa eri seurakunnissa. Kun nämä seurakunnat syntyivät, ne ottivat ylevän kannan Jumalan ja totuuden suhteen, ja hänen siunauksensa seurasi niitä. Uskottoman maailmankin oli pakko tunnustaa ne hyvät seuraukset, jotka johtuivat evankeliumin periaatteiden noudattamisesta. Niihin soveltuivat profeetan sanat Israelille: »Sinun maineesi kulki pakanakansoihin kauneutesi tähden, sillä se oli täydellinen niiden kaunistusten takia, jotka minä sinun yllesi panin, sanoo Herra, Herra» (Hes. 16: 14). Mutta ne lankesivat saman halun tähden, joka oli Israelin kirous ja turmio - halun jäljitellä jumalattomien tapoja ja etsiä heidän ystävyyttään. »Sinä luotit kauneuteesi ja harjoitit haureutta maineesi nojalla» (Hes. 16:15).AO7 330.3

Monet protestanttiset kirkot seuraavat Rooman esimerkkiä väärässä yhteydessä »maan kumnkaiden» kanssa - valtionkirkot suhteessaan maalliseen hallitukseen ja muut uskonnolliset yhdyskunnat etsiessään maailman suosiota. Nimitystä »Babylon» (sekaannus) voi sopivasti käyttää näistä yhdyskunnista, jotka kaikki väittävät oppinsa perustuvan Raamattuun ja jotka kuitenkin ovat jakaantuneet melkein lukemattomiin lahkoihin, joiden uskontunnustukset ja teoriat ovat ristiriidassa toistensa kanssa.AO7 331.1

Roomasta eronneet kirkot muistuttavat sitä muissakin suhteissa kuin synnillisessä yhteydessä maailmaan.AO7 331.2

Eräässä roomalaiskatolisessa teoksessa esitetään seuraava väite: »Jos Rooman kirkko suhteessaan pyhimyksiin on syyllistynyt epäjumalanpalvelukseen, sen tytär, Englannin kirkko, on syyllinen samaan syntiin, koska sillä on yhtä Kristukselle pyhitettyä kirkkoa kohti kymmenen Marialle pyhitettyä.»350AO7 331.3

Tutkielmassaan »A Treatise on the Millennium» tri Hopkins sanoo: »Ei ole mitään syytä ajatella antikristillisen hengen ja käytännön rajoittuvan siihen, mitä nyt kutsutaan Rooman kirkoksi. Protenstanttisissakin kirkoissa on paljon antikristillisyyttä, eivätkä ne ole läheskään täydellisesti puhdistetut — turmeluksesta ja jumalattomuudesta. »351AO7 331.4

Kosketellessaan presbyteerisen kirkon eroa Roomasta tri Guthrie kirjoittaa: »Kolmesataa vuotta sitten meidän kirkkomme marssi ulos Rooman porteista avonainen Raamattu lipussaan ja tunnuslauseenaan sanat ‘Tutkikaa kirjoituksia’.» Sitten hän tekee merkityksellisen kysymyksen: »Tuliko se puhtaana pois Babylonista?»352AO7 331.5

»Englannin kirkon», Spurgeon sanoo, »näyttää sakramentillisuus kauttaaltaan hapattaneen, mutta maan protestantitkin näyttävät olevan melkein yhtä pahasti filosofisen epäuskon läpitunkemia. Ne, joista meillä oli parempia ajatuksia, kääntyvät toinen toisensa jälkeen pois uskon perusperiaatteista. Luulen, että itse Englannin sydän on tuomittavan epäuskon läpitunkema, joka epäusko on kyllin julkea menemään saarnatuoliin ja nimittämään itseään kristillisyydeksi.»AO7 332.1