Vertaus kymmenestä neitsyestä milleriläisten kokemuksissa

Vertaus kymmenestä neitsyestä Matteuksen 25. luvussa valaisee myös adventtikansan kokemusta. Matteuksen 24. luvussa Kristus oli vastauksena opetuslastensa kysymykseen, joka koski hänen tulemuksensa ja maailmanlopun merkkiä, osoittanut muutamia tärkeimpiä tapahtumia maailman ja seurakunnan historiassa ensimmäisestä tulemuksestaan toiseen tulemukseensa asti, nimittäin Jerusalemin hävityksen, seurakunnan suuren ahdistuksen pakanain ja paavinvallan toimeenpanemissa vainoissa, auringon ja kuun pimenemisen ja tähtien putoamisen. Tämän jälkeen hän puhui tulemisestaan valtakuntaansa ja esitti vertauksen kahdenlaisista palvelijoista, jotka odottavat hänen ilmestymistään. 25. luku alkaa sanoilla: »Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen.» Tässä esitetään viimeisten päivien seurakunta, sama, josta kerrotaan 24. luvun lopussa. Tässä vertauksessa seurakunnan jäsenten kokemusta kuvataan itämaisten häiden tapahtumilla.AO7 339.3

»Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ot- tivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto: ‘Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan’.»AO7 339.4

Otaksuttiin, että yljän tuleminen kuvasi Kristuksen tulemista, jota ensimmäisen enkelin sanoman yhteydessä julistettiin. Laajalle levinnyt herätys hänen pikaisen tulemuksensa julistuksen yhteydessä vastasi neitsyeiden menemistä ylkää vastaan. Tässä vertauksessa, samoin kuin Matteuksen 24. luvussa, esitetään kaksi luokkaa. Kaikki olivat ottaneet lamppunsa, Raamatun, ja olivat lähteneet sen valossa kohtaamaan ylkää. Mutta kun tyhmät ottivat lamppunsa eivätkä ottaneet öljyä mukaansa, ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. Viimeksi mainitut olivat vastaanottaneet Jumalan armon, Pyhän Hengen uudistavan voiman, joka tekee Jumalan sanan meidän jalkaimme lampuksi ja valkeudeksi tiellemme. He olivat Jumalan pelossa tutkineet Raamattua oppiakseen tuntemaan totuuden ja olivat vakavasti pyrkineet sydämen ja elämän puhtauteen. Heillä oli henkilökohtainen kokemus ja usko Jumalaan ja hänen sanaansa, joita pettymys ja viivytys eivät voineet hävittää. Toiset »ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa». Nämä olivat seuranneet hetkellistä mielijohdetta. Juhlallinen sanoma oli herättänyt heissä pelkoa, mutta he olivat luottaneet veljiensä uskoon ja tyytyivät hyvien tunteiden lepattavaan valoon ymmärtämättä täysin totuutta tai kokematta armon todellista vaikutusta sydämessään. He olivat menneet kohtaamaan Herraa toivoen heti saavansa palkan mutta he eivät olleet valmistuneet kokemaan viivytystä ja pettymystä. Kun koettelemukset tulivat, heidän uskonsa horjui, ja heidän lamppunsa paloivat himmeästi.AO7 340.1

»Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.» Yljän viipyminen merkitsee sen ajan ohitse menoa, jolloin Herran odotettiin saapuvan, sekä pettymystä ja näennäistä viivytystä. Tänä epävarmuuden aikana pintapuolisten ja puolisydämisten into alkoi pian horjua ja heidän pyrkimyksensä herpaantua. Mutta niillä, joiden usko perustui henkilökohtaiseen raamatuntemukseen, oli jalkojensa alla kallio, jota pettymyksen aallot eivät voineet huuhtoa pois. Heille kaikille tuli uni, ja he nukkuivat, toinen luokka välinpitämättömänä ja uskonsa hyläten, toinen odottaen kärsivällisesti kirkkaampaa valoa. Kuitenkin jälkimmäisetkin näyttivät koettelemusten yönä osaksi kadottaneen intonsa ja antaumuksensa. Puolisydämiset ja pintapuoliset eivät enää voineet nojautua veljiensä uskoon. Jokaisen täytyi seistä tai kaatua muista riippumatta.AO7 340.2