Pyhäkön puhdistamiseen liittyviä opetuksia

Vertauskuvallinen palvelus opetti tärkeitä sovitusta koskevia totuuksia. Syntisen asemesta otettiin vastaan sijainen, mutta uhrieläimen veri ei pessyt pois syntiä. Siten oli varattu keino sen siirtämiseksi pyhäkköön. Uhraamalla verta syntinen tunnusti lain arvovallan sekä lain rikkomisesta johtuvan syyllisyytensä ja ilmaisi toivovansa anteeksiantoa uskon kautta tulevaan Vapahtajaan, mutta hän ei vielä ollut täysin vapaa lain tuomiosta. Sovituspäivänä ylimmäinen pappi vastaanotettuaan seurakunnan uhrin meni kaikkein pyhimpään tämän uhrin verta mukanaan ja pirskotti sitä lain yläpuolella olevalle armoistuimelle tyydyttääkseen lain vaatimukset. Sitten hän välittäjän ominaisuudessa otti synnit itselleen ja kantoi ne ulos pyhäköstä. Asettaen kätensä syntikauriin pään päälle hän tunnusti kaikki nämä synnit ja siten kuvaannollisesti siirsi ne itseltään kauriille. Sitten kauris kantoi ne pois, ja niitä pidettiin ikuisesti poistettuina kansasta.AO7 360.4

Tällaista oli se palvelus, jota toimitettiin »siinä, mikä on taivaallisten kuva ja varjo». Ja mitä vertauskuvallisesti toimitettiin maallisessa pyhäkköpalveluksessa, se toteutuu taivaallisessa pyhäkköpalveluksessa. Taivaaseen astumisensa jälkeen Vapahtajamme aloitti työnsä meidän ylimmäisenä pappinamme. Paavali sanoo: »Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkein pyhimpään [engl. käänn. muk.: »pyhiin paikkoihin»], joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme» (Hebr. 9: 24).AO7 361.1

Pappien palvelus kautta vuoden pyhäkön ensimmäisessä osastossa, sen esiripun sisäpuolella, joka oli ovena ja erotti pyhän esikartanosta, kuvasi sitä palvelustyötä, johon Kristus ryhtyi taivaaseen astuessaan. Jokapäiväisessä palveluksessa papin tehtävänä oli syntiuhrin veren vieminen Jumalan eteen sekä Israelin rukousten mukana ylösnousevan suitsutuksen toimittaminen. Samoin Kristus vetosi Isän edessä vereensä syntisen puolustuksena ja esitti hänelle katuvien uskovaisten rukoukset oman vanhurskautensa suloisen tuoksun saattelemana. Tällaista oli palvelustyö taivaallisen pyhäkön ensimmäisessä osastossa.AO7 361.2

Sinne suuntautui Kristuksen opetuslasten uskon katse, kun hän kohosi ylös ja meni pois heidän näkyvistään. Sinne keskittyi heidän toivonsa, josta Paavali kirjoittaa: »Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.» Hän »meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen» (Hebr. 6: 19, 20; 9:12).AO7 361.3

Kahdeksantoista vuosisataa tämä palvelustyö jatkui pyhäkön ensimmäisessä osastossa. Kristuksen veri, joka puhui katuvien uskovaisten puolesta, takasi heille anteeksiannon ja hyväksymisen Isän luona, mutta heidän syntinsä jäivät vielä taivaan kirjoihin. Niin kuin vertauskuvallisessa palveluksessa oli sovitustyö vuoden lopussa, niin suoritetaan sovitustyö synnin poistamiseksi pyhäköstä, ennen kuin Kristuksen työ ihmisten pelastamiseksi päättyy. Tämä sovitustyö alkoi 2300 päivän päättyessä. Silloin ylimmäinen pappimme meni kaikkein pyhimpään, kuten profeetta Daniel oli ennustanut, suorittamaan viimeistä osaa tärkeästä työstään - puhdistamaan pyhäkköä.AO7 361.4

Niin kuin vanhan liiton aikana kansan synnit uskon kautta sälytettiin uhrieläinten päälle ja niiden veren välityksellä kuvaannol- lisesti siirrettiin maalliseen pyhäkköön, niin pannaan uuden liiton aikana katuvien synnit uskon kautta Kristuksen päälle ja siirretään todellisesti taivaalliseen pyhäkköön. Ja niin kuin maallisen pyhäkön vertauskuvallinen puhdistus toimitettiin poistamalla ne synnit, jotka olivat sen tahrana, niin taivaallisen pyhäkön todellinen puhdistus toimitetaan poistamalla eli pois pyyhkimällä ne synnit, jotka ovat sinne merkityt. Mutta ennen kuin tämä voi tapahtua, täytyy tarkastaa niitä kirjoja, joihin ihmisten teot ovat merkityt, jotta voitaisiin päättää, ketkä synnistä pois kääntymisen ja Kristukseen uskomisen kautta ovat oikeutettuja Kristuksen sovitusuhrin ansioihin. Pyhäkön puhdistamiseen kuuluu sen tähden tutkiminen ja tuomiopäätöksen tekeminen. Tämä työ on tehtävä, ennen kuin Kristus tulee pelastamaan kansansa, sillä kun hän tulee, hänellä on palkka mukanaan antaakseen kullekin hänen tekojensa mukaan (Ilm. 22:12).AO7 361.5

Täten ne, jotka seurasivat profeetallisen sanan valoa, näkivät, että Kristus, sen sijaan että olisi 2300 päivän päättyessä vuonna 1844 tullut puhdistamaan maata, meni silloin taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimpään toimittamaan tulemistaan edeltävää sovitustyön viimeistä osaa.AO7 362.1

Nähtiin myös, että syntiuhrin viitatessa Kristukseen todellisena uhrina ja ylimmäisen papin esittäessä Kristusta välittäjänä syntikauris kuvasi saatanaa, synnin alkuunpanijaa, jonka päälle vilpittömästi katuvien ihmisten synnit lopuksi pannaan. Kun ylimmäinen pappi syntiuhrin veren ansiolla poisti synnit pyhäköstä, hän asetti ne syntikauriin päälle. Kun Kristus pappispalveluksensa lopussa oman verensä ansiolla poistaa kansansa synnit taivaallisesta pyhäköstä, hän asettaa ne saatanan päälle, jonka tuomiota toimeenpantaessa täytyy kärsiä lopullinen rangaistus. Syntikauris vietiin autioon erämaahan, mistä se ei enää koskaan tullut Israelin seurakunnan luo. Samoin karkotetaan saatana ikuisiksi ajoiksi Jumalan ja hänen kansansa luota, ja kun synti ja syntiset lopullisesti hävitetään, hänkin on lakkaava olemasta.AO7 362.2