Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 7

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Lepopäiväkäskyn merkitys Luojan kunnioittamisessa

    Ilmestyskirjan 14. luvussa ihmisiä kehotetaan palvelemaan Luojaa ja ennustetaan tietyn joukon kolminkertaisen sanoman vaikutuksesta pitävän Jumalan käskyt. Yksi näistä käskyistä viittaa välittömästi Jumalaan Luojana. Neljännessä käskyssä sanotaan: »Seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. - - Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen» (2 Moos. 20: 10, 11). Edelleen Herra sanoo: »Pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne» (Hes. 20: 20). Syyksi esitetään, että »kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti» (2 Moos. 31:17).AO7 373.1

    »Sapatin merkitys luomisen muistomerkkinä on siinä, että se jatkuvasti esittää sen todellisen syyn, miksi tulee palvella Jumalaa» - koska hän on Luoja ja me olemme hänen luomiaan olentoja. »Sen tähden sapatti kuuluu aivan Jumalan palvonnan perustukseen, sillä se teroittaa tätä suurta totuutta mitä vaikuttavimmalla tavalla, eikä mikään muu säädös tee sitä. Jumalan palvonnan todellisena perustuksena, ei ainoastaan seitsemäntenä päivänä tapahtuvan vaan kaiken palvonnan, on Luojan ja hänen luomiensa olentojen välinen suhde. Tämä suuri tosiasia ei voi koskaan vanhentua eikä se saa milloinkaan unohtua.»369 Muistuttaakseen ihmisiä jatkuvasti tästä totuudesta Jumala asetti sapatin Eedenissä. Niin kauan kuin se tosiasia, että hän on meidän Luojamme, pysyy meidän palvontamme perusteena, niin kauan sapatti säilyy sen merkkinä ja muistona. Jos sapattia olisi pidetty yleisesti, ihmisten ajatukset ja tunteet olisivat suuntautuneet Luojaan kunnioituksen ja palvonnan kohteena, eikä koskaan olisi ollut yhtään epäjumalanpalvelijaa, jumalankieltäjää tai uskotonta. Sapatin pitäminen on merkki kuuliaisuudesta oikeaa Jumalaa kohtaan, »häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet». Tästä seuraa, että sanoma, joka kehottaa ihmisiä palvelemaan Jumalaa ja pitämään hänen käskynsä, kiinnittää erikoista huomiota neljännen käskyn pitämiseen.AO7 373.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents