Kiista oikeasta lepopäivästä

Kun sapatin vaatimukset esitettiin, monet järkeilivät maailmanlasten tavoin. He sanoivat: »Me olemme aina pitäneet sunnuntain pyhänä, meidän isämme ovat tehneet samoin ja monet hyvät ja hurskaat sunnuntain pyhittäjät ovat kuolleet onnellisina. Jos he olivat oikeassa, olemme mekin. Tämän uuden sapatin noudattaminen saattaisi meidät ristiriitaan maailman kanssa, emmekä voisi siihen mitään vaikuttaa. Mitä pieni seitsemättä päivää pyhittävien joukko voi toivoa saavansa aikaan koko maailmaa vastaan, joka pitää sunnuntaita pyhänä?» Sa manlaisin todistein juutalaiset koettivat puolustaa menettelyään, kun he hylkäsivät Kristuksen Jumala oli hyväksynyt heidän isänsä, kun he toivat hänelle uhrinsa. Miksi lapset eivät voisi pelastua samalla tavalla? Samoin oli Lutherin aikana. Paavin kannattajat sanoivat, että tosi kristittyjä oli kuollut katolisessa uskossa, ja se osoitti tuon uskonnon riittävän pelastumiseen. Sellainen päättely osoittautuisi suureksi esteeksi kaikelle kristillisen uskon ja elämän edistymiselle.AO7 386.2

Monet esittivät, että sunnuntain vietto on ollut kirkon vakiintunut oppi ja laajalle levinnyt tapa Useiden vuosisatojen aikana. Tähän vastattiin osoittamalla, että sapatti ja sen vietto olivat vieläkin vanhempia ja laajemmalle levinneitä, jopa yhtä vanhoja kuin maailma ja sekä enkelien että Jumalan hyväksymiä. Kun maan perustukset laskettiin, kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat, silloin laskettiin sapatinkin perustus (Job. 38: 6, 7; 1 Moos. 2. 1-3). Tällä säädöksellä on täysi oikeus vaatia meidän kunnioitustamme. Sitä ei antanut inhimillinen valta, eikä se perustu ihmisten perimätietoon. Vanhaikäinen vahvisti sen ja hänen ikuinen sanansa käski sitä noudattaa.AO7 386.3

Kun kansan huomio kiinnittyi sapatin uudistamista koskevaan kysymykseen, sen saarnaajat vääristelivät Jumalan sanaa selittäen sen todistuksia sellaisella tavalla, joka parhaiten rauhoittaisi kyselevät mielet. Ne, jotka eivät itse tutkineet Raamattua, hyväksyivät tyytyväisinä ne johtopäätökset, jotka olivat sopusoinnussa heidän toiveittensa kanssa. Useat koettivat kumota totuutta järkeilyllä, viisastelulla, isien perimätiedoilla ja kirkon arvovallalla. Sapatin kannattajat taas vetosivat Raamattuun puolustaessaan neljännen käskyn pätevyyttä. Vaatimattomassa asemassa olevat ihmiset, joiden ainoana aseena oli Jumalan sana, vastustivat oppineiden miesten hyökkäyksiä. Nämä hämmästyivät ja vihastuivat, kun he huomasivat kaunopuheiset viisastelunsa voimattomiksi sellaisten ihmisten yksinkertaista ja suoraa todistelua vastaan, jotka olivat perehtyneet enemmän Raamattuun kuin yliopistojen opettamiin hienouksiin.AO7 386.4

Saamatta Raamatusta tukea näkemykselleen monet esittivät väsymättömän sitkeästi perusteluaan: »Miksi oppineet miehemme eivät ymmärrä tätä sapattikysymystä? Vain harvat uskovat, niin kuin te uskotte. On mahdotonta, että te olette oikeassa ja kaikki maailman oppineet miehet väärässä.» He unohtivat, että samaa todistelua oli käytetty Kristusta ja hänen apostolejaan vastaan.AO7 387.1

Sellaisen todistelun kumoamiseksi tarvitsi vain viitata Raamatun opetuksiin ja Jumalan menettelytapaan kansansa suhteen kaikkina aikoina. Jumala vaikuttaa sellaisten henkilöiden kautta, jotka kuuntelevat ja tottelevat hänen ääntänsä, jotka tarvittaessa ovat valmiit esittämään vastenmielisiäkin totuuksia ja jotka eivät pelkää nuhdella vallitsevista synneistä. Syynä siihen, miksi hän ei useammin valitse oppineita ja korkeassa asemassa olevia henkilöitä uudistusliikkeiden johtajiksi, on se, että he luottavat uskontunnustuksiinsa, teorioihinsa ja jumaluusopillisiin järjestelmiinsä eivätkä tunne tarvetta tulla Jumalan opettamiksi. Ainoastaan ne, joilla on henkilökohtainen yhteys viisauden lähteeseen, kykenevät ymmärtämään tai selittämään Raamattua. Totuuden julistajiksi kutsutaan joskus henkilöitä, joilla on vain vähän koulutietoa. Näin ei tapahdu sen tähden, että he ovat oppimattomia, vaan sen tähden, etteivät he ole liian itseriittoisia tullakseen Jumalan opettamiksi. He oppivat Kristuksen koulussa, ja heidän nöyryytensä ja kuuliaisuutensa tekevät heidät suuriksi. Uskomalla heille tiedon totuudestaan Jumala antaa heille kunnian, johon verrattuna maallinen kunnia ja inhimillinen suuruus ovat vähäarvoisia.AO7 387.2