Husin marttyyrikuolema

Kun tuomio oli julistettu, alkoivat häpäisymenot. Piispat pukivat vankinsa papin pukuun. Sitä vastaanottaessaan hän sanoi: »Meidän Herramme Jeesus Kristus oli häpäisytarkoituksessa puettu valkoiseen pukuun, kun Herodes antoi viedä hänet Pilatuksen eteen.»47 Kun häntä jälleen kehotettiin peruuttamaan, hän vastasi kansaan päin kääntyen: »Millaisin ilmein minä silloin katsoisin taivasta? Kuinka katsoisin niitä kansanjoukkoja, joille olen saarnannut puhdasta evankeliumia? Ei! Minä pidän heidän pelastustaan suuremmassa arvossa kuin tätä ruumisraukkaa, joka nyt on määrätty kuolemaan.» Häneltä riisuttiin vaatekappale toisensa jälkeen, ja jokainen piispa lausui kirouksen suorittaessaan osan seremoniasta. Lopuksi hänen päähänsä pantiin hiippa eli pyramidinmuotoinen paperitötterö, jossa oli kauheannäköisiä paholaisen kuvia sekä etupuolella silmiinpistävä kirjoitus: »Pääkerettiläinen.» »Minä kannan», Hus sanoi, »mitä suurimmasti iloiten tätä häpeäkruunua sinun asiasi tähden, oi Jeesus, joka minun puolestani kannoit orjantappurakruunua.»AO7 89.1

Kun hänet oli siten puettu, papit sanoivat: »Nyt jätämme sinun sielusi saatanalle.» »Ja minä», Hus sanoi ja nosti silmänsä taivasta kohti, »annan henkeni sinun käsiisi, oi Herra Jeesus, sillä sinä olet lunastanut minut.»48AO7 89.2

Hänet jätettiin nyt maallisten viranomaisten huostaan ja vietiin teloituspaikalle. Perässä kulki suuri saattue: satoja aseistettuja miehiä, pappeja ja piispoja kalliissa puvuissaan ja Konstanzin asukkaat. Kun marttyyri oli sidottu paaluun ja kaikki oli valmiina sytyttämistä varten, hänelle annettiin vielä kerran kehotus pelastaa elämänsä peruuttamalla väärät opetuksensa. »Mitkä väärät opetukset», Hus sanoi, »minun tulee peruuttaa? En tiedä olevani mihinkään syyllinen. Minä kutsun Jumalan todistajaksi, että kaiken, mitä minä olen kirjoittanut ja saarnannut, minä olen tehnyt pelastaakseni sieluja synnistä ja kadotuksesta; ja sen tähden minä mitä suurimmasti iloiten vahvistan verelläni sen totuuden, jota olen kirjoittanut ja saarnannut.»49 Kun liekit kohosivat hänen ympärillään, hän alkoi laulaa: »Jeesus, Daavidin poika, armahda minua», ja hän jatkoi tätä, kunnes liekit tukahduttivat hänen äänensä.AO7 89.3

Hänen sankarillinen käytöksensä teki voimakkaan vaikutuksen hänen vihollisiinsakin. Eräs innokas katolilainen, joka kuvailee Husin ja vähän myöhemmin kuolleen Hieronymuksen marttyyrikuolemaa, sanoo: »Molemmat pysyivät järkkymättöminä, kun heidän viimeinen hetkensä lähestyi. He valmistautuivat tuleen, aivan kuin olisivat olleet menossa häihin. He eivät päästäneet tuskan- huutoa. Liekkien noustessa he alkoivat laulaa hymnejä; ja tulen raivo sai vaivoin lopetetuksi heidän laulunsa.»AO7 89.4

Kun Husin ruumis oli kokonaan palanut, koottiin tuhka ja maa, jonka päällä se oli, ja heitettiin Reiniin, joka vei ne edelleen mereen. Hänen vainoojansa turhaan kuvittelivat hävittäneensä ne totuudet, joita hän oli saarnannut. He tuskin aavistivat, että se tuhka, joka silloin meni mereen, oli niin kuin siemen, joka kylvetään kaikkiin maihin, ja että se oli tuottava paljon hedelmää totuuden todistuksen kautta sellaisissakin maissa, jotka silloin vielä olivat tuntemattomia. Ääni, joka oli puhunut Konstanzin kokoussalissa, oli synnyttänyt kaikuja, jotka tulivat kuulumaan kaikkina tulevina aikoina. Husia ei enää ollut, mutta ne totuudet, joiden puolesta hän kuoli, eivät voineet koskaan hävitä. Hänen uskonsa ja järkähtämättömyytensä oli rohkaiseva monia pysymään lujina totuudessa kidutuksesta ja kuolemasta huolimatta. Hänen teloituksensa paljasti koko maailmalle Rooman petollisuuden ja julmuuden. Totuuden viholliset olivat tietämättään edistäneet sitä asiaa, jolle he tur haan olivat koettaneet antaa kuo liniskun.AO7 90.1