Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 7

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Lutherin taivuttelua kokouksen jälkeen

    Laajalle levinneet huhut pahoista aikeista Lutheria vastaan aiheuttivat suurta hämminkiä kaikkialla kaupungissa. Uskonpuhdistaja oli voittanut itselleen monta ystävää, jotka tunsivat Rooman petollisuuden ja julmuuden kaikkia kohtaan, jotka uskalsivat paljastaa sen turmeltuneita tapoja, ja nämä ystävät päättivät, ettei hänen annettaisi joutua sen vihan uhriksi. Sadat aatelismiehet sitoutuivat suojelemaan häntä. Useat moittivat julkisesti keisarin ilmoitusta sanoen sen osoittavan pelkurimaista alistumista Rooman määräysvaltaan. Talojen porteille ja julkisille paikoille kiinnitettiin julisteita, joista toisissa moitittiin ja toisissa puolustettiin Lutheria. Yhteen niistä oli kirjoitettu ainoastaan viisaan miehen merkitykselliset sanat: »Voi sinua maa, jolla on kuninkaana poikanen» (Saarn. 10: 16). Se yleinen ihailu, joka tuli Lutherin osaksi kaikkialla Saksassa, sai sekä keisarin että valtiopäivät vakuuttuneiksi siitä, että jokainen hänelle tehty vääryys saattaisi vaaraan valtakunnan rauhan, vieläpä valtaistuimenkin.AO7 139.1

    Saksin Fredrik noudatti harkittua varovaisuutta ja salasi todelliset tunteensa uskonpuhdistajaa kohtaan. Samaan aikaan hän suojeli häntä valppaasti ja väsymättömästi pitäen silmällä kaikkia hänen ja hänen vihollistensa otteita. Mutta oli useita, jotka eivät yrittäneetkään salata myötätuntoaan Lutheria kohtaan. Hänen luonaan kävi ruhtinaita, kreivejä, parooneja ja muita huomattuja henkilöitä sekä maallikkoja että pappeja. »Tohtorin pieneen huoneeseen ei mahtunut niin paljon vierailijoita, kuin hänen luokseen saapui», kirjoitti Spalatin. Kansa piti häntä yliihmisenä. Eivät nekään, jotka pitivät hänen oppejaan väärinä, voineet muuta kuin ihailla sitä jaloa rehellisyyttä, joka saattoi hänet mieluummin asettamaan elämänsä vaaraan kuin loukkaamaan omaatuntoaan.AO7 139.2

    Vakavia yrityksiä tehtiin Lutherin taivuttamiseksi sopimaan Rooman kanssa. Aatelismiehet ja ruhtinaat esittivät hänelle, että jos hän jatkuvasti vastustaisi kirkon ja neuvottelukokousten mielipidettä, hänet pian ajettaisiin maanpakoon, ja silloin hänellä ei olisi mitään turvaa. Tähän vetoomukseen Luther vastasi: »Kristuksen evankeliumia ei voi saarnata kenenkään loukkaantumatta. Voiko sitten uhkaava vaara erottaa minut Herrasta ja siitä jumalallisesta sanasta, joka on ainoa totuus? Ei. Mieluummin annan ruumiini, vereni ja elämäni hukkua.»123AO7 139.3

    Sitten häntä kehotettiin alistumaan keisarin tuomittavaksi, sillä siinä hänellä ei olisi mitään pelättävää. Hän vastasi: »Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että keisari, ruhtinaat ja myös halvimmat kristityt tarkastavat ja arvostelevat minun teoksiani, mutta sillä ehdolla, että he käyttävät ohjeenaan Jumalan sanaa. Vain sitä meidän ihmisten on toteltava. Älköön tehtäkö väkivaltaa minun omalletunnolleni, joka on Jumalan sanan sitoma.»124AO7 139.4

    Erääseen vetoomukseen hän vastasi: »Minä olen valmis luopumaan suojakirjastani. Annan itseni ja elämäni keisarin käsiin, mutta en koskaan Jumalan sanaa.»125 Hän vakuutti olevansa valmis alistumaan yleisen kirkolliskokouksen päätökseen, kuitenkin vain sillä ehdolla, että kokous velvoitetaan tekemään ratkaisunsa Raamatun mukaan. »Siinä, mikä koskee Jumalan sanaa ja uskoa», hän lisäsi, »on jokainen kristitty yhtä hyvä tuomari kuin paavi voi olla, vaikka häntä tukisi miljoona kirkolliskokousta.»126 Sekä ystävät että viholliset tulivat viimein vakuuttuneiksi siitä, että enemmät yritykset sovinnon aikaansaamiseksi olivat hyödyttömät.AO7 139.5

    Jos uskonpuhdistaja olisi yhdessäkin kohdassa myöntynyt, saatana joukkoineen olisi voittanut. Mutta hänen järkkymätön lujuutensa avasi oven seurakunnan vapaudelle ja uudelle, paremmalle ajalle. Tämä yksi ainoa mies, joka uskonnollisissa asioissa uskalsi ajatella ja toimia itsenäisesti, sai aikaan vaikutuksen, joka oli tuntuva seurakunnassa ja maailmassa, ei vain hänen aikanaan, vaan myös kaikkina tulevina aikoina. Hänen lujuutensa ja uskollisuutensa oli vahvistava ajan loppuun saakka kaikkia, jotka kulkevat samanlaisten kokemusten kautta. Jumalan voima ja majesteettius näkyi ihmisten neuvonpidon ja myös saatanan suuren vallan yläpuolella.AO7 140.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents