Raamattua tutkiva pappi

Zwingli kutsuttiin pian Baselista alkamaan elämäntyötään. Hänen ensimmäinen työkenttänsä oli Alppien keskellä olevassa pitäjässä, lähellä hänen syntymälaaksoaan. Kun hänet vihittiin papik; si, hän »antautui kokosydämisesti tutkimaan jumalallista totuutta, sillä hän tiesi hyvin», sanoo eräs toinen uskonpuhdistaja, »kuinka paljon sen pitää tietää, jolle Kristuksen lauma on uskottu».132 Mitä enemmän hän tutki Raamattua, sitä selvemmin hän näki eron sen totuuksien ja Rooman harhaoppien välillä. Hän halusi seurata Raamattua, jota hän piti Jumalan sanana ja ainoana riittävänä ja erehtymättömänä uskon ohjeena. Hän havaitsi, että sen pitää olla oma selittäjänsä; niinpä hän ei uskaltanut yrittää sillä tukea ennen hyväksyttyä teoriaa tai oppia vaan piti velvollisuutenaan pyrkiä saamaan selville, mikä on sen sanojen välitön ja ilmeinen merkitys. Hän koetti käyttää hyväkseen jokaista tarjolla olevaa apukeinoa saadakseen täydellisen’ja oikean käsityksen raamatunkohtien merkityksestä sekä rukoili Pyhän Hengen apua selittäen, että Henki antaa Jumalan sanasta oikean käsityksen kaikille, jotka siihen vilpittömästi ja rukoillen pyrkivät.AO7 146.4

»Pyhä Raamattu», Zwingli sanoi, »on alkuisin Jumalasta eikä ihmisistä. Se Jumala, joka valaisee, auttaa sinua ymmärtämään, että sen kautta puhuu Jumala. Jumalan sana — ei voi jäädä toteutumatta. Se on selvää, se itse opettaa selittäen itse itsensä. Se valaisee sielun kaikella pelastuksella ja armolla, lohduttaa sitä Jumalassa sekä nöyryyttää sitä niin, että se luopuu itsestään ja liittyy Jumalaan.»133 Zwingli itse oli kokenut näiden sanojen ilmaiseman totuuden. Myöhemmin hän kirjoitti näistä kokemuksistaan: »Kun — minä aloin kokonaan antautua Pyhän Raamatun tutkimiseen, johtivat filosofia ja teologia (skolastiikka) alituisesti mieleeni vastaväitteitä. Lopulta tulin tähän tulokseen: ‘Sinun täytyy jättää tuo kaikki ja oppia tuntemaan Jumalan tarkoitus tutkimalla vain hänen omaa, yksinkertaista sanaansa.’ Silloin aloin rukoilla Jumalalta hänen valoaan, ja sen jälkeen minun oli paljon helpompi ymmärtää Raamattua.»134AO7 147.1

Sitä oppia, jota Zwingli saarnasi, hän ei saanut Lutherilta. Se oli Kristuksen oppi. »Jos Luther saarnaa Kristusta», sanoi sveitsiläinen uskonpuhdistaja, »hän tekee samaa kuin minäkin. Hän on voittanut Kristukselle useampia sieluja kuin minä. Mutta se ei vaikuta asiaan. Minä en tahdo kantaa mitään muuta nimeä kuin Kristuksen, jonka sotilas minä olen ja joka on minun ainoa päämieheni. Minä en ole koskaan kirjoittanut sanaakaan Lutherille eikä Luther minulle. Miksi näin? — Siksi, että nähtäisiin, kuinka suuressa sopusoinnussa Jumalan Henki on itsensä kanssa, kun me ilman mitään keskinäistä yhteyttä julistamme Kristuksen oppia niin yhtäpitävästi.»135AO7 147.2