Uusi hurmahenkisyyden aalto

Hurmahenkisyys oli ehkäisty vähäksi aikaa, mutta muutamia vuosia myöhemmin se puhkesi rajumpana ja pelottavammin seurauksin. Tämän liikkeen johtajista Luther sanoi: »Pyhä Raamattu oli heille vain kuollut kirjain, ja he kaikki alkoivat kirkua: Henki! Henki! Mutta minä en missään tapauksessa seuraa heitä sinne, mihin henki heidät johtaa. Varjelkoon laupias Jumala minua sellaisesta kirkosta, jossa on pelkkiä pyhimyksiä. Minä haluan olla nöyrien, heikkojen ja sairaiden joukossa, ihmisten, jotka tietävät ja tuntevat syntinsä sekä sydämensä pohjasta huokaavat ja huutavat jatkuvasti Jumalan puoleen saadakseen häneltä lohtua ja apua.»163AO7 162.4

Tuomas Munzerillä, intoilijoista toimeliaimmalla, oli hyvät luonnonlahjat, jotka oikein käytettyinä olisivat auttaneet häntä tekemään hyvää, mutta hän ei ollut oppinut tosi uskonnon peruskäsitteitä. »Hänet oli vallannut halu uudistaa maailma, mutta hän unohti, niin kuin kaikki muutkin haaveilijat, että uudistuksen tulee alkaa uudistajasta itsestään.»164 Hän tavoitteli hyvää asemaa ja vaikutusvaltaa eikä tahtonut olla kenestäkään jäljessä, ei Lutheristakaan. Hän selitti, että uskonpuhdistajat perustivat vain toisen paavikunnan asettaessaan paavin arvovallan tilalle Raamatun arvovallan. Hän väitti Jumalan antaneen hänen tehtäväkseen oikean uskonpuhdistuksen toimeenpanemisen. »Kellä on tämä henki», Munzer sanoi, »hänellä on oikea usko, vaikka hän ei näkisi Raamattua koko elämänsä aikana.»165AO7 162.5

Nämä hurmahenkiset opettajat antautuivat hetkellisten vaikutusten johdettaviksi ja pitivät jokaista ajatusta ja mielijohdetta Jumalan äänenä. Tämä vei heidät äärimmäisyyksiin. Jotkut polttivat Raamattunsa huudahtaen: »Kirjain kuollettaa, mutta Henki tekee eläväksi.» Munzerin opetus vetosi ihmisissä olevaan ihmeellisten asiain kaipuuseen, samalla kun se imarteli ihmisen ylpeyttä korottamalla ihmisajatukset Jumalan sanan yläpuolelle. Tuhannet ottivat vastaan hänen oppinsa. Pian hän hylkäsi kaiken järjestyksen julkisessa jumalanpalveluksessa ja selitti, että ruhtinaita toteltaessa koetettiin palvella sekä Jumalaa että Belialia.AO7 163.1

Kansa, joka jo oli alkanut vapautua paavikunnan ikeestä, tuli kärsimättömäksi myös maallisen esivallan asettamien rajoitusten tähden. Munzerin kumoukselliset opit, joiden hän väitti olevan jumalallista alkuperää, johtivat ihmisiä riistäytymään irti kaikesta valvonnasta ja päästämään ennakkoluulonsa ja intohimonsa valloilleen. Seurauksena olivat mitä pelottavimmat kapinaja taistelunäytelmät; veri kasteli Saksan taistelukentät.AO7 163.2

Se sieluntuska, jota Luther jo paljon aikaisemmin oli kokenut Erfurtissa, painoi häntä nyt kaksinkertaisella voimalla, kun hän näki, että hurmahenkisyyden seuraukset luettiin uskonpuhdistuksen syyksi. Paavia kannattavat ruhtinaat selittivät kapinan Lutherin oppien luonnolliseksi hedelmäksi, ja monet uskoivat tämän väitteen. Vaikka tämä syytös oli täysin aiheeton, se tuotti uskonpuhdistajalle suurta tuskaa. Kun totuuden asiaa häväistiin siten, että se asetettiin samaan luokkaan halpamaisimman hurmahenkisyyden kanssa, se näytti olevan enemmän kuin hän voi kestää. Toisaalta kapinan johtajat vihasivat Lutheria, koska hän ei ainoastaan ollut vastustanut heidän oppejaan ja heidän väitettään jumalallisen innoituksen omistamisesta vaan lisäksi julistanut heidät yhteiskuntaa vastustaviksi kapinoitsijoiksi. Kostaakseen hänelle he julistivat hänet halveksittavaksi teeskentelijäksi. Hän näytti joutuneen sekä ruhtinaiden että kansan epäsuosioon.AO7 163.3

Katolilaiset riemuitsivat odottaessaan uskonpuhdistuksen pian luhistuvan, ja he moittivat Lutheria niistäkin erehdyksistä, joita hän mitä vakavimmin oli koettanut korjata. Kiihkoilijain puolueen, joka valheellisesti väitti saaneensa osakseen aivan väärää kohtelua, onnistui herättää myötätuntoa suuressa osassa kansaa, ja heitä ruvettiin pitämään marttyyreina, kuten usein tapahtuu vääryyden puolustajille. Siten niitä, jotka kaikin voimin vastustivat uskonpuhdistusta, säälittiin ja ylistettiin sorron ja julmuuden uhreina. Tämä oli saatanan työtä. Siihen yllytti sama kapinahenki, joka ensin ilmeni taivaassa.AO7 163.4

Saatana koettaa aina pettää ihmisiä ja johtaa heitä nimittämään syntiä vanhurskaudeksi ja vanhurskautta synniksi. Miten hyvin hän onkaan menestynyt työssään! Kuinka usein Jumalan uskolliset palvelijat saavatkaan osakseen moitetta ja syytöksiä sen tähden, että he pelottomasti puolustavat totuutta. Ihmisiä, jotka ovat vain saatanan välikappaleita, ylistetään ja imarrellaan, vieläpä pidetään marttyyreinakin, samalla kun niitä, joita tulisi kunnioittaa ja tukea, hyljeksitään ja epäillään.AO7 164.1

Tekopyhyys pettää ihmisiä vie164 läkin. Sen eri muodoissa ilmenee sama henki kuin Lutherinkin päivinä: se kääntää ihmisten mielen pois Raamatusta ja johtaa heidät seuraamaan omia tunteitaan ja mielijohteitaan ennemmin kuin olemaan kuuliaisia Jumalan laille. Tämä on saatanan menestyksellisimpiä suunnitelmia puhtauden ja totuuden saattamiseksi huonoon huutoon.AO7 164.2

Luther puolusti pelottomasti evankeliumiaan eri suunnilta tulevia hyökkäyksiä vastaan. Jumalan sana osoittautui voimakkaaksi aseeksi jokaisessa taistelussa. Tällä sanalla hän taisteli paavin anastamaa arvovaltaa ja skolastikkojen järkeisopillista filosofiaa vastaan samalla kun hän pysyi kallionlujana sitä hurmahenkisyyttä vastaan, joka yritti liittyä uskonpuhdistukseen.AO7 164.3

Jokainen näistä vastustajista syrjäytti omalla tavallaan Raamatun ja korotti inhimillisen viisauden uskonnollisen totuuden ja tiedon lähteeksi. Järkeisoppi jumaloi järkeä ja tekee siitä uskonnon koettimen. Katolilaisuus, joka väittää, että hänen ylhäisyydellään paavilla on katkeamattomassa jonossa apostoleilta periytynyt ja kautta aikojen muuttumattomana säilynyt innoitus, antaa otollisen tilaisuuden kätkeä kaikenlaista hillittömyyttä ja turmelusta apostolisen valtakirjan pyhyyden alle. Se innoitus, jonka Munzer ja hänen kumppaninsa väittivät omistavansa, ei ollut alkuisin korkeammasta lähteestä kuin mielikuvituksen houreista, ja sen vaikutus oli tuhoisa kaikelle arvovallalle, sekä jumalalliselle että inhimilliselle. Oikea kristillisyys tunnustaa Jumalan sanan innoitetun totuuden suureksi aarteistoksi ja kaiken innoituksen koetinkiveksi.AO7 165.1