Evankelisten ruhtinaiden protesti

Koska Ferdinand ei ollut ottanut huomioon ruhtinaiden vilpitöntä vakaumusta, nämä päättivät olla välittämättä hänen poissaolostaan ja esittää viipymättä vastalauseensa kansalliselle neuvostolle. Sen tähden laadittiin seuraava juhlallinen julistus ja se esitettiin valtiopäiville:AO7 174.3

»Täten vakuutamme Jumalan, ainoan Luojamme, Ylläpitäjämme, Lunastajamme ja Vapahtajamme edessä, hänen, joka kerran on tuomitseva meidät, sekä kaikkien ihmisten ja luotujen edessä, että me itsemme ja kansamme puolesta emme hyväksy emmekä noudata ehdotetun sää döksen mitään kohtaa, joka on Jumalaa, hänen pyhää sanaansa, meidän omaatuntoamme ja sielumme pelastusta vastaan.AO7 174.4

»Jos me hyväksyisimme tämän säädöksen, väittäisimme, että kaikkivaltiaan Jumalan kutsuessa ihmistä tuntemaan hänet ihminen ei voi ottaa vastaan Jumalan tuntemusta. Ei ole muuta varmaa oppia kuin se, mikä on yhtäpitävä Jumalan sanan kanssa. — Herra kieltää opettamasta mitään muuta oppia. Raamatun tekstejä on selitettävä sen toisten ja selvempien tekstien avulla; — tätä pyhää kirjaa on kaikissa kristitylle välttämättömissä asioissa helppo ymmärtää, ja se pystyy hajottamaan pimeyden. Olemme päättä- neet Jumalan armon avulla edelleenkin saarnata hänen sanaansa puhtaana ja ehdottomana, sellaisena kuin se on Vanhan ja Uuden testamentin raamatullisissa kirjoissa, lisäämättä siihen mitään sen kanssa ristiriidassa olevaa. Tämä sana on ainoa totuus; se on kaiken opin ja elämän varma ohje, eikä se voi koskaan erehtyä tai pettää. Se, joka rakentaa tälle perustukselle, pysyy lujana kaikkia helvetin valtoja vastaan, kun taas sen kanssa ristiriidassa olevat ihmisten kuvittelut luhistuvat Jumalan kasvojen edessä.AO7 174.5

»Tästä syystä me hylkäämme päällemme asetetun ikeen. Samalla toivomme, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa kohtelee meitä kuten kristitty ruhtinas, joka rakastaa Jumalaa yli kaiken; ja me vakuutamme olevamme valmiit osoittamaan hänelle samoin kuin teillekin, armolliset herrat, kaikkea sitä uskollisuutta ja kuuliaisuutta, joka on meidän kohtuullinen ja lainmukainen velvollisuutemme.»182AO7 175.1

Julistus teki valtiopäiviin syvän vaikutuksen. Useimmat hämmästyivät ja säikähtivät vastalauseen esittäjien rohkeutta. Tulevaisuus näytti heistä myrskyiseltä ja epävarmalta. Hajaannus, taistelu ja verenvuodatus näyttivät välttämättömiltä. Mutta uskonpuhdistajat pysyivät rohkeina ja lujina, sillä he olivat vakuuttuneita asiansa oikeutuksesta ja luottivat Kaikkivaltiaan käsivarteen.AO7 175.2

Tämän kuuluisan vastalauseen johtavat periaatteet muodostavat Protestanttisuuden perusolemuksen. Vastalausehan kohdistuu kahteen ihmisen väärinkäytökseen uskon asioissa: toinen on maallisen vallan sekaantuminen niihin, toinen kirkon rajaton valta. Näiden sijasta protestanttisuus asettaa omantunnon vallan maallisen vallan yläpuolelle ja Jumalan sanan arvovallan näkyvän kirkon yläpuolelle. Ensinnäkään se ei hyväksy maallista valtaa hengellisissä asioissa ja sanoo profeettojen ja apostolien tavoin: »Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.» Kaarle V:n kruunun yli se korottaa Jeesuksen Kristuksen kruunua. Meneepä se vieläkin pitemmälle: se esittää periaatteen, jonka mukaan kaikki ihmisten opit on alistettava Jumalan sanan alle.183 Vastalauseen esittäjät olivat lisäksi varmistaneet itselleen oikeuden ilmaista vakaumuksensa vapaasti. He eivät saisi vain uskoa ja totella vaan myös opettaa, mitä Jumalan sana neuvoo; ja he kielsivät papiston ja esivallan oikeuden estää tätä työtä. Speierin vastalause oli juhlallinen todistus uskonnollista suvaitsemattomuutta vastaan ja vakuutus kaikkien ihmisten oikeudesta palvella Jumalaa omantuntonsa määräysten mukaan.AO7 175.3

Julistus oli annettu. Se oli painettu tuhansien muistiin ja kirjoitettu taivaan kirjoihin, joista ihminen ei voinut sitä poistaa. Koko evankelinen Saksa hyväksyi vastalauseen uskonsa ilmauksena. Kaikkialla ihmiset näkivät tässä julistuksessa lupauksen uudesta ja paremmasta ajasta. Eräs ruhtinaista sanoi Speierin protestanteille: »Säilyttäköön Kaikkivaltias, joka on antanut teille armoa tunnustaa uskonne voimallisesti, vapaasti ja pelottomasti, teidät tässä kristillisessä lujuudessa iankaikkisuuden päivään asti.»184AO7 175.4

Jos uskonpuhdistus olisi jonkin verran menestystä saavutettuaan mukautunut olosuhteisiin päästäkseen maailman suosioon, se olisi ollut uskoton Jumalalle ja itselleen ja olisi siten varmistanut oman häviönsä. Näiden jalojen uskonpuhdistajien kokemus antaa opetuksen kaikille tuleville ajoille. Tapa, jolla saatana toimii Jumalaa ja hänen sanaansa vastaan, ei ole muuttunut. Hän vastustaa Raamatun asettamista elämän ohjeeksi nyt yhtä paljon kuin kuudennellatoista vuosisadallakin. Meidän aikanamme on paljon poikettu sen opeista ja kehotuksista, ja on tarpeen palata protestanttien suureen periaatteeseen: Raamattu ja ainoastaan Raamattu uskon ja elämän ohjeeksi. Saatana koettaa yhä kaikilla käytettävissään olevilla keinoilla hävittää uskonnonvapauden. Se antikristillinen valta, jonka protestantit Speierissa hylkäsivät, koettaa nyt uudistunein voimin saattaa menettämänsä valtaaseman entisel- leen. Sama järkkymätön uskollisuus Jumalan sanalle, jota osoitettiin tuossa uskonpuhdistuksen ratkaisevassa vaiheessa, on uskonpuhdistuksen ainoa toivo meidänkin aikanamme.AO7 176.1