»Minä vedän kaikki tyköni»

»Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse», Jeesus jatkoi, »nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos. Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.» Mutta sen hän sanoi antaen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva. Tämä on maailman käännekohta. Jos minusta tulee ihmisten syntien sovitus, niin maailma kirkastuu. Saatanan valta ihmissieluihin murtuu. Jumalan turmeltu kuva palautetaan jälleen ihmiskuntaan, ja uskovien pyhien perhe on vihdoin perivä taivaallisen kodin. Tämä on Kristuksen kuoleman tulos. Vapahtaja vaipuu mietteissään katselemaan sielunsa silmien edessä olevaa voitollista näkyä. Hän näkee ristinkin, tuon julman, häpeällisen ristin kaikkine kauhuineen, kunnian kirkastamana.AO5 180.3

Mutta ihmisen lunastaminen ei ole ristin ainoa aikaansaannos. Jumalan rakkaus ilmaistaan koko maailmankaikkeudelle. Tämän maailman ruhtinas heitetään ulos. Saatanan Jumalaa vastaan esittämät syytökset tehdään tyhjiksi. Hänen taivasta vastaan viskaamansa syyte kumotaan ainiaaksi. Enkelit kuten ihmisetkin vedetään Lunastajan luo. »Kun minut ylennetään maasta», hän sanoi, »niin minä vedän kaikki tyköni.»AO5 180.4

Kristuksen ympärillä oli paljon ihmisiä, kun hän lausui nämä sanat, ja joku sanoi: »Me olemme laista kuulleet, että Kristus pysyy iankaikkisesti; kuinka sinä sitten sanot, että Ihmisen Poika pitää ylennettämän? Kuka on se Ihmisen Poika?» Niin Jeesus sanoi heille: »Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee. Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte.»AO5 180.5

»Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen.» He olivat kerran kysyneet Vapahtajalta: »Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua?» (Joh. 6: 30). Lukemattomia merkkejä oli annettu, mutta he olivat sulkeneet silmänsä ja paaduttaneet sydämensä. Nyt, kun Isä oli itse puhunut eivätkä he voineet enää pyytää merkkiä, he yhä kieltäytyivät uskomasta.AO5 181.1

»Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi.» He pitivät ihmisten kiitosta suurempiarvoisena kuin Jumalan hyväksymistä. Pelastaakseen itsensä häpeältä ja moitteelta he kielsivät Kristuksen ja hylkäsivät iankaikkisen elämän. Ja miten monet ovatkaan vuosisatojen kuluessa tehneet samoin! Heihin kaikkiin soveltuvat Vapahtajan varoittavat sanat: »Joka henkeänsä rakastaa, on sen menettävä.» »Joka katsoo minut ylen», sanoi Jeesus, »eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä» (Joh. 12: 48).AO5 181.2

Voi niitä, jotka eivät tunteneet etsikkoaikaansa! Hitain askelin ja murheellisena Jeesus jätti temppelialueen ainiaaksi.AO5 181.3