Viimeinen ilta yhdessä

Kun he olivat kokoontuneet pöydän ääreen, hän lausui surun murtamalla äänellä: “‘Minä olen halajamalla halunnut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne ennenkuin minä kärsin; sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa.’ Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: ‘Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee.’»AO5 198.4

Kristus tiesi, että hänen hetkensä oli tullut lähteä pois maailmasta ja mennä Isänsä luo. Ja niin kuin hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat maailmassa, hän ra kasti heitä loppuun asti. Hän oli nyt ristin varjossa, ja tuska raastoi hänen sydäntään. Hän tiesi, että hänet jätettäisiin yksin sillä hetkellä, jolloin hänet petettäisiin. Hän tiesi tulevansa surmatuksi häpeällisimmällä tavalla, jolla rikollisia surmattiin. Hän tiesi, miten kiittämättömiä ja julmia olivat ne, joita hän oli tullut pelastamaan. Hän tiesi, kuinka suuri uhri hänen täytyisi antaa ja kuinka monen kohdalla se olisi turha. Tietäessään kaiken, mikä häntä odotti, hän olisi luonnollisesti voinut kokonaan olla nöyryytystänsä ja kärsimystänsä koskevien ajatusten vallassa. Mutta hän katsoi kahtatoista opetuslastaan, jotka olivat olleet hänen kanssaan, hänen omiaan, ja jotka jäisivät yksin taistelemaan tänne maailmaan sen jälkeen, kun hänen häpeänsä, surunsa ja tuskallinen pahoinpitelynsä olisivat ohi. Hänen ajatuksensa siitä, mitä hänen itsensä täytyisi kärsiä, liittyivät aina hänen opetuslapsiinsa. Hän ei ajatellut itseään. Huoli heistä oli etualalla hänen mielessään.AO5 198.5

Ollessaan nyt viimeistä iltaa opetuslastensa kanssa Jeesuksella oli heille paljon puhuttavaa. Jos he olisivat olleet valmiit vastaanottamaan sen, mitä hän halusi heille kertoa, he olisivat säästyneet sydäntäsärkevästä tuskasta, pettymyksistä ja epäuskosta. Mutta Jeesus näki, etteivät he voisi kestää sitä, mitä hänellä oli sanottavana. Kun hän katsoi heitä kasvoihin, varoituksen ja lohdun sanat pysähtyivät hänen huulilleen. Hetket kuluivat hiljaisuuden vallitessa. Jeesus näytti odottavan. Opetuslapset olivat levottomia. Jeesuksen surun herättämä myötätunto ja hellyys näyttivät haihtuneen. Hänen murheelliset sanansa, jotka viittasivat hänen omiin kärsimyksiinsä, olivat tehneet vähäisen vaikutuksen. He loivat toisiinsa kateellisia ja riidanhaluisia silmäyksiä.AO5 199.1