Kristus antoi esikuvan

Kun Jeesus oli pessyt opetuslastensa jalat, ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, hän sanoi heille: »Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että te myös niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.»AO5 203.3

Kristus tahtoi opetuslastensa ymmärtävän, että vaikka hän oli pessyt heidän jalkansa, se ei vähääkään alentanut hänen arvoaan. »Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen.» Se, että hän oli niin paljon heitä korkeampi, teki tämän palveluksen niin miellyttäväksi ja huomattavaksi. Kukaan ei ollut niin korkea kuin Kristus, ja kuitenkin hän alentui suorittamaan tämän halvimman tehtävän. Jotta ei ihmissydämessä luonnostaan asuva itsekkyys, jota oman minän palveleminen vielä vahvistaa, johtaisi hänen kansaansa harhaan, Kristus antoi itse esikuvan nöyryydestä. Hän ei jättänyt tätä suurta asiaa ihmisen huostaan. Hän piti sitä niin tärkeänä, että hän itse, Jumalan vertainen, toimi opetuslastensa palvelijana. Heidän kiistellessään parhaista paikoista hän, jonka edessä jokaisen polven on notkistuttava, jonka palvelemista kirkkauden enkelit pitävät suurena kunniana, kumartui pesemään niiden jalkoja, jotka kutsuivat häntä Herraksi. Hän pesi pettäjänsäkin jalat.AO5 204.1

Elämällään ja opetuksillaan Kristus on antanut täydellisen esikuvan siitä epäitsekkäästä palveluksesta, joka on lähtöisin Jumalasta. Jumala ei elä itselleen. Luomalla maailman ja ylläpitämällä kaikkia luotujaan hän jatkuvasti palvelee toisia. »Hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin» (Matt. 5: 45). Tämän palvelemisen ihanteen Jumala on antanut Pojalleen. Jeesus asetettiin koko ihmiskunnan eteen, jotta hän esimerkillään opettaisi, mitä palveleminen merkitsee. Hänen koko elämänsä oli palvelemisen lain alaista. Hän palveli ja auttoi kaikkia. Näin hän elämässään toteutti Jumalan lain ja näytti esimerkillään, kuinka meidän on sitä noudatettava.AO5 204.2

Jeesus oli yhä uudelleen koettanut juurruttaa tätä periaatetta opetuslapsiinsa. Kun Jaakob ja Johannes olivat pyytäneet ensimmäisiä sijoja, hän oli vastannut heille: »Joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne» (Matt. 20: 26). Minun valtakunnassani ei ole tilaa kysymyksille ensimmäisistä sijoista ja valtaasemasta. Ainoa suuruus on nöyryyden suuruus. Kunniaasema voidaan saavuttaa vain omistautumalla toisia palvelemaan.AO5 204.3

Pestyään opetuslastensa jalat Jeesus sanoi heille: »Minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.» Näillä sanoillaan hän ei tarkoittanut vain vieraanvaraisuuden harrastamista. Ne sisälsivät enemmän kuin matkalla tarttuneen pölyn pesemisen pois vieraiden jaloista. Kristus sääsi tässä uskonnollisen palveluksen. Hänen tekonsa kautta tästä nöyryyden toimituksesta tuli pyhä asetus. Opetuslasten tuli sitä noudattaa voidakseen aina pitää mielessään hänen opetuksensa nöyryydestä ja palveluksesta.AO5 204.4

Tämä asetus on Kristuksen sää tämä valmistus ehtoollispalvelusta varten. Niin kauan kuin sydämessä hellitään ylpeyttä, epäsopua ja vallanhimoa, se ei voi päästä yhteyteen Kristuksen kanssa. Me emme ole silloin valmiit osallistumaan hänen ruumiistaan ja verestään. Siksi Jeesus määräsi, että hänen nöyrtymisensä muistoa on ensin vietettävä.AO5 204.5

Saapuessaan tähän toimitukseen Jumalan lasten tulisi muistaa elämän ja kirkkauden Herran sanat: »Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajane, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, olette autuaat, jos te sen teette.» Ihmisellä on taipumus arvioida itsensä veljeään korkeammalle, toimia itsensä hyväksi ja tavoitella korkeinta paikkaa, ja tämä johtaa usein pahoihin ajatuksiin ja katkeraan mieleen. Herran ehtoollista edeltävän asetuksen tulee poistaa nämä väärinkäsitykset, saada ihminen luopumaan itsekkyydestään, vetää hänet alas itsekorotuksensa korokkeelta sydämen nöyryyteen, joka johtaa hänet palvelemaan veljiään.AO5 205.1

Pyhä taivaallinen tarkkailija on saapuvilla tässä tilaisuudessa ja saa aikaan sydänten tutkimista, synnin tuntoa ja syntien anteeksiantamuksen ihanan varmuuden. Kristus on siellä armonsa täyteydessä kääntääkseen niiden ajatusten suunnan, jotka ovat kulkeneet itsekkäitä uria. Pyhä Henki herkistää niiden mielen, jotka seuraavat Herransa esimerkkiä. Kun muistelemme Vapahtajan nöyrtymistä meidän tähtemme, ajatus liittyy ajatukseen, muisto toisensa jälkeen Jumalan suuresta hyvyydestä ja maallisten ystävien avusta ja rakkaudesta herää eloon. Mieleen palaa siunauksia, jotka jo olivat unohtuneet tai joita on tullut käytetyksi väärin, ja tekemättä jääneitä rakkaudentekoja. Paljastuu katkeruuden juuria, jotka ovat tukahduttaneet rakkauden ihanan yrtin. Muistiin palautuu luonteen virheitä, laiminlyötyjä velvollisuuksia, kiittämättömyyttä Jumalaa kohtaan ja kylmyyttä lähimmäistä kohtaan. Synti näkyy siinä valossa, jossa Jumala sitä katselee. Ajatuksemme eivät ole itsetyytyväisyyden vaan vakavan itsetutkistelun ja nöyryyden ajatuksia. Saamme voimaa jokaisen esteen murtamiseen, joka on saanut aikaan välien kylmenemistä. Pahat ajatukset ja puheet pannaan pois. Syntejä tunnustetaan ja annetaan anteeksi. Jumalan armo valtaa mielen, ja Kristuksen rakkaus liittää sydämet siunattuun yhteyteen.AO5 205.2

Kun näin opitaan tämän valmistavan palveluksen läksy, syttyy halu saada syvempää hengellistä elämää. Tämän toivomuksen taivaallinen Todistaja täyttää. Sielu ylennetään. Voimme ottaa osaa ehtoolliseen tietoisina siitä, että syntimme ovat anteeksi annetut. Kristuksen vanhurskauden aurin ko paistaa sydämen kammioihin ja sielun temppeliin. Me katsomme »Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnin» (Joh. 1: 29).AO5 205.3

Niille, jotka omaksuvat tämän palveluksen hengen, se ei koskaan tule pelkäksi muotomenoksi. Sen alituisena opetuksena on: »Palvelkaa toisianne rakkaudessa» (Gal. 5: 13). Pestessään opetuslastensa jalat Jeesus antoi todistuksen siitä, että hän oli valmis suorittamaan alhaisintakin palvelustyötä, joka tekisi heistä taivaan aarteiden ikuisten rikkauksien perillisiä yhdessä hänen kanssaan. Kun hänen opetuslapsensa suorittavat saman muotomenon, he sitoutuvat samalla tavalla palvelemaan veljiään. Kun tätä asetusta oikealla tavalla noudatetaan, se liittää Jumalan lapset pyhään keskinäiseen yhteyteen auttamaan toisiaan ja olemaan toisilleen siunaukseksi. He tekevät sopimuksen uhrata elämänsä epäitsekkääseen palvelustyöhön. Eivätkä he tee tätä toistensa hyväksi. Heidän työkenttänsä on yhtä laaja kuin oli heidän Mestarillaan. Maailma on täynnä sellaisia, jotka tarvitsevat apuamme. Joka puolella on köyhiä, avuttomia ja tietämättömiä. Ne, jotka ovat olleet Kristuksen seurassa yläsalissa, lähtevät sieltä palvelustyöhön hänen tavallaan.AO5 206.1

Jeesus, kaikkien palvelema, tuli kaikkien palvelijaksi. Ja koska hän palveli kaikkia, tulevat kaikki jälleen palvelemaan ja kunnioittamaan häntä. Ja niiden, jotka tahtovat tulla osallisiksi hänen jumalallisista ominaisuuksistaan ja yhdessä hänen kanssaan iloita lunastetuista sieluista, täytyy seurata hänen esimerkkiään epäitsekkäässä palveluksessa.AO5 206.2

Kaikki tämä sisältyi Jeesuksen sanoihin: »Minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.» Tämä oli hänen säätämänsä palveluksen tarkoitus. Ja hän sanoo: »Jos te tämän tiedätte», jos tiedätte hänen opetuksensa tarkoituksen, »olette autuaat, jos te sen teette».AO5 206.3