Luku 24—Hänen muistokseen

»Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: ‘Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni.’ Samoin hän myös otti maljan aterian jälkeen ja sanoi: Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni.’ Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee» (1 Kor. 11: 2326).AO5 207.1

Kristus oli juuri sillä kohdalla, jolla tapahtui siirtyminen järjestelmästä toiseen ja suuresta juhlasta toiseen. Hän, tahraton Jumalan Karitsa, aikoi antaa itsensä syntiuhriksi. Täten hän lopettaisi sen esikuvien ja muotomenojen järjestelmän, joka neljätuhannen vuoden ajan oli viitannut hänen kuolemaansa. Syödessään pääsiäislammasta opetuslastensa kanssa hän asetti sen tilalle toimituksen, jonka tuli olla hänen suuren uhrinsa muistona. Juutalaisten kansallisen juhlan vietto päättyisi ainiaaksi. Tätä Kristuksen säätämää asetusta hänen seuraajansa noudattaisivat kaikissa maissa kaikkina aikoina.AO5 207.2