Pyhän ehtoollisen merkitys

Kun Kristus nautti opetuslastensa kanssa leivän ja viinin, hän sitoutui heidän Lunastajakseen. Hän antoi heille uuden liiton, jonka kautta kaikki, jotka ottavat hänet vastaan, tulevat Jumalan lapsiksi ja Kristuksen kanssaperillisiksi. Tämän liiton kautta heille kuuluivat kaikki siunaukset, jotka taivas saattoi antaa tätä tai tulevaa elämää varten. Tämä liitto oli vahvistettava Kristuksen verellä. Ja tämän sakramentin nauttimisen oli määrä pitää opetuslasten mielessä se ääretön uhri, joka on annettu jokaisen langenneeseen ihmiskuntaan kuuluvan puolesta.AO5 212.2

Mutta ehtoollistoimituksen ei tullut olla surutilaisuus. Se ei ollut sen tarkoitus. Kun Herran opetuslapset kokoontuvat hänen pöytäänsä, heidän ei tule ajatella ja valitella puutteitaan. Heidän ei tule mietiskellä mennyttä uskonnollista kokemustaan, olkoonpa se ollut kohottava tai masentava. He eivät saa muistella erimielisyyksiään toistensa kanssa. Tämä kaikki kuuluu valmistavaan toimitukseen. Itsetutkistelu, syntien tunnustaminen ja erimielisyyksien sopiminen on jo tapahtunut. Nyt he tulevat kohtaamaan Kristusta. Heidän ei tule seisoa ristin varjossa, vaan sen pelastavassa valossa. Heidän on avattava sielunsa Vanhurskauden auringon kirkkaille säteille. Kristuksen kalliin veren puhdistamin sydämin, täysin tietoisina hänen näkymättömästä läsnäolostaan he saavat kuulla hänen sanansa: »Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa» (Joh. 14: 27).AO5 212.3

Herramme sanoo: Kun joudut synnintuntoon, muista, että minä olen kuollut puolestasi. Kun sinua minun tähteni ja evankeliumin tähden sorretaan ja vainotaan ja ahdistetaan, muista rakkauttani, joka on niin suuri, että annoin henkeni sinun tähtesi. Kun velvollisuutesi tuntuvat ankarilta ja vaikeilta ja taakkasi liian raskailta kantaa, muista silloin, että minä sinun tähtesi kärsin ristinkuole man häpeästä välittämättä. Kun sydämesi vapisee koetusten ahjossa, muista, että Lunastajasi elää rukoillakseen puolestasi.AO5 212.4

Ehtoollispalvelus viittaa Kristuksen toiseen tulemiseen. Sen tarkoitus oli säilyttää tämä toivo elävänä opetuslasten mielessä. Joka kerta, kun he kokoontuivat muistelemaan hänen kuolemaansa, he kertoivat, kuinka »hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ̕Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa’.» Ahdistuksissaan he saivat lohdutusta Herransa takaisintulon toivosta. Sanomattoman kallis oli heille ajatus: »Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee» (1 Kor. 11:26).AO5 213.1

Näitä asioita emme saa koskaan unohtaa. Meidän on aina pidettävä tuoreessa muistissa Kristuksen rakkaus ja sen pakottava voima. Kristus asetti tämän toimituksen, jotta se puhuisi sydämellemme Jumalan rakkaudesta, joka on ilmaistu meidän hyväksemme. Meidän sielumme ja Jumalan välillä ei voi olla yhteyttä muutoin kuin Kristuksen kautta. Kristuksen rakkauden täytyy saada vahvistaa ja lujittaa veljien välinen yhteys ja rakkaus. Kristuksen täytyi mennä kuolemaan, ennen kuin hänen rakkautensa voi täysin vaikuttaa hyväksemme. Vain hänen kuolemansa ansiosta voimme iloiten odottaa hänen toista tulemistaan. Hänen uhrinsa on meidän toivomme perusta. Sille meidän on perustettava uskomme.AO5 213.2

Näitä asetuksia, jotka viittaavat Herramme alennukseen ja kärsimyksiin, pidetään liian usein muotomenoina. Mutta ne säädettiin määrätarkoitusta varten. Meidän mielemme on elvytettävä käsittämään jumalisuuden salaisuus. Jokaisen etuoikeus on ymmärtää, paljon paremmin kuin ymmärrämme, Kristuksen sijaiskärsimykset. »Niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa», niin on Ihmisen Poika ylennetty, »että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä» (Joh. 3: 14, 15). Meidän on katsottava Golgatan ristille, jolla riippuu kuoleva Vapahtaja. Ikuinen parhaamme vaatii, että uskomme Kristukseen.AO5 213.3

Herramme on sanonut: »Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. — Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma» (Joh. 6: 5355). Tämä pitää paikkansa fyysiseen luontoomme nähden. Kristuksen kuolemaa saamme kiittää maallisestakin elämästämme. Leipä, jota syömme, on saatu hänen murretun ruumiinsa hinnalla. Vesi, jota juomme, on ostettu hänen vuodatetulla verellään. Ei kukaan, oli hän pyhimys tai syntinen, syö jokapäiväistä leipäänsä tulematta ruokituksi Kristuksen ruumiilla ja verellä. Golgatan risti on painettu jokaiseen leipään. Se kuvastuu jokaisesta vesilähteestä. Tätä kaikkea Kristus opetti säätäes sään suuren uhrinsa vertauskuvat. Yläsalin ehtoollisaterialta loistava valo pyhittää jokapäiväisen elämämme tarvikkeet. Perheen ruokapöydästä tulee aivan kuin Herran pöytä, ja jokaisesta ateriasta sakramentti.AO5 213.4

Ja miten paljon paremmin Kristuksen sanat soveltuvatkaan hengelliseen luontoomme! Hän sanoo: »Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä.» Ottamalla vastaan sen elämän, joka meidän tähtemme annettiin Golgatan ristillä, voimme elää pyhää elämää. Ja tämän elämän otamme vastaan ottamalla vastaan hänen sanansa ja tekemällä sitä, mitä hän on käskenyt. Näin tulemme yhdeksi hänen kanssaan. Hän sanoo: »Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani» (Joh. 6: 54, 56, 57). Tämä raamatunkohta viittaa erityisesti pyhään ehtoolliseen. Kun usko tutkistelee Herramme suurta uhria, sielu sulautuu Kristuksen hengelliseen elämään. Uskova saa hengellistä voimaa jokaisesta ehtoollisesta. Tämä toimitus muodostaa elävän yhteyden, joka liittää uskovan Kristukseen ja samalla myös Isään. Se muodostaa erityisessä mielessä yhdyssiteen Jumalan ja hänestä riippuvien ihmisolentojen välillä.AO5 214.1

Kun otamme vastaan Kristuksen murrettua ruumista ja vuodatettua verta kuvaavan leivän ja viinin, otamme mielikuvituksessamme osaa yläsalin tapahtumiin.Kuljemme läpi puutarhan, jonka on pyhittänyt maailman syntien kantajan tuska. Näemme taistelun, jonka avulla meidät sovitettiin Jumalan kanssa. Kristus on ristiinnaulittuna keskuudessamme.AO5 214.2

Katsoessamme ristiinnaulittua Lunastajaa käsitämme täydellisemmin taivaan Majesteetin antaman uhrin suuruuden ja merkityksen. Lunastussuunnitelma kirkastuu meille, ja ajatus Golgatas ta herättää sydämessämme voimakkaita ja pyhiä tunteita. Jumalan ja Karitsan ylistys kaikuu sydämessämme ja huulillamme, sillä ylpeys ja itsepalvonta eivät viihdy sielussa, joka pitää tuoreessa muistissa Golgatan tapahtumat.AO5 214.3

Joka katselee Vapahtajan verratonta rakkautta, sen ajatukset jalostuvat, sydän puhdistuu ja luonne uudistuu. Hän on Valona maailmassa ja heijastaa jossakin määrin tätä ihmeellistä rakkautta. Mitä enemmän ajattelemme Kristuksen ristiä, sitä täydellisemmin yhdymme apostolin sanoihin: »Pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle ja minä maailmalle!» (Gal. 6:14).AO5 215.1