Luku 25—Näkymätön auttaja

Kristus katsoi opetuslapsiinsa täynnä jumalallista rakkautta ja hellää myötätuntoa ja sanoi: »Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu hänessä.» Juudas oli lähtenyt yläsalista, ja Jeesus oli siellä vain yhdentoista opetuslapsensa kanssa. Hän aikoi puhua heille lähestyvästä erosta, mutta sitä ennen hän viittasi tehtävänsä suureen tarkoitukseen. Sen hän piti aina mielessään. Hän iloitsi siitä, että hänen nöyryytyksensä ja kärsimyksensä kirkastaisivat Isän nimeä. Tähän hän ensin ohjaakin opetuslastensa ajatukset.AO5 216.1

Sitten hän jatkoi nimittäen heitä hellästi »lapsukaisiksi»: »Vielä vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette minua etsimään, ja niinkuin sanoin juutalaisille: ‘Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla’, niin minä sanon nyt myös teille.»AO5 216.2

Opetuslapset eivät voineet olla iloisia tämän kuullessaan. Pelko valtasi heidät. He tunkeutuivat kaikki Vapahtajan ympärille. Heidän Herransa ja Mestarinsa, rakastettu opettajansa ja ystävänsä oli heille kalliimpi kuin elämä. Häneltä he olivat saaneet apua kaikissa vaikeuksissaan, lohtua suruissaan ja pettymyksissään. Nyt hän jättäisi heidät yksin, avuttomiksi. Synkät aavistukset täyttivät heidän mielensä.AO5 216.3

Mutta Vapahtajan sanat heille olivat täynnä toivoa. Hän tiesi, että he joutuisivat vihollisen ahdistamiksi ja että saatanan juonet onnistuvat parhaiten niiden suhteen, jotka ovat vaikeuksien masentamia. Siksi hän käänsi heidän ajatuksensa »näkyväisistä» »näkymättömiin» (2 Kor. 4:18). Maailman muukalaisuudesta hän suuntasi heidän ajatuksensa taivaalliseen kotiin.AO5 216.4