»Älkää olko murheellisia»

»Älköön teidän sydämenne olko murheellinen», hän sanoi. »Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte.» Teidän tähtenne tulin maailmaan. Toimin teidän hyväksenne. Vaikka menen pois, toimin edelleen innokkaasti teidän hyväksenne. Tulin maailmaan ilmaistakseni itseni teille, jotta uskoisitte. Menen Isän luo toimiakseni hänen kanssaan teidän hyväksenne. Kristuksen poislähdön tarkoitus oli päinvastainen kuin opetuslapset luulivat. Se ei merkinnyt lopullista eroa. Hän meni valmistamaan heille sijaa tullakseen takaisin ja ottaakseen heidät tykönsä. Hänen valmistaessaan heille asuntoja heidän tuli rakentaa jumalallisen esikuvan kaltaisia luonteita.AO5 216.5

Opetuslapset olivat siitä huolimatta neuvottomia. Tuomas, jota epäilykset aina vaivasivat, sanoi: »’Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?’ Jeesus sanoi hänelle: ̕Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet.’»AO5 217.1

Taivaaseen ei ole monta tietä, niin että kukin voisi valita oman tiensä. Kristus sanoi: »Minä olen tie —; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.» Siitä asti, kun evankeliumia ensimmäisen kerran julistettiin, kun Eedenissä lausuttiin, että vaimon siemen oli polkeva rikki käärmeen pään, Kristusta on korostettu tienä, totuutena ja elämänä. Hän oli tie jo Aadamin eläessä ja silloin, kun Aabel toi Jumalan eteen teurastetun karitsan verta, joka kuvasi Lunastajan verta. Kristus oli se tie, jolla patriarkat ja profeetat pelastuivat. Hän on ainoa tie, jota myöten meillä on pääsy Jumalan luo.AO5 217.2

»Jos te olisitte tunteneet minut», Kristus sanoi, »niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet.» Mutta opetuslapset eivät vieläkään käsittäneet. Filippus huudahti: »Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme.»AO5 217.3

Hämmästyneenä hänen hitaasta ymmärryksestään Kristus lausui murheellisena: »Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus!» Onko mahdollista, ettet sinä näe Isää niissä teoissa, joita hän tekee minun kauttani? Etkö usko, että minä tulin todistamaan Isästä? »Kuinka sinä sitten sanot: ̕Näytä meille Isä?’» Kristus ei ollut lakannut olemasta Jumala, kun hän tuli ihmiseksi. Vaikka hän oli alentunut ihmisyyteen, jumaluus kuului yhä hänelle. Vain Kristus saattoi esittää Isän ihmisille, ja tätä esitystä opetuslapsilla oli ollut etuoikeus katsella yli kolmen vuoden ajan.AO5 217.4

»Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.» Heidän uskonsa saattoi turvallisesti perustua Kristuksen tekoihin, jollaisia kukaan ihminen itsestään ei ollut koskaan tehnyt eikä koskaan voisi tehdä. Kristuksen teot todistavat hänen jumaluudestaan. Hänen välityksellään Isä oli ilmaissut itsensä.AO5 217.5

Jos opetuslapset uskoivat tämän elävän yhteyden Isän ja Pojan välillä, heidän uskonsa ei hor juisi, kun he näkisivät Kristuksen kärsivän ja kuolevan pelastaakseen kadotetun maailman. Kristus koetti johtaa heidät heidän alhaiselta uskon tasoltaan siihen kokemukseen, jonka he saisivat, jos he todella käsittäisivät, kuka hän oli - Jumala ihmislihassa. Hän toivoi heidän näkevän, että heidän uskonsa pitäisi suuntautua ylös Jumalaan ja juurtua sinne. Kuinka vakavasti ja kärsivällisesti säälivä Vapahtajamme koettikaan valmistaa opetuslapsiaan sitä kiusausten myrskyä varten, joka pian puhkeaisi heidän ylleen. Hän toivoi heidän kätkeytyvän hänen kanssaan Jumalaan.AO5 217.6

Kristuksen näin puhuessa Jumalan kirkkaus loisti hänen kasvoillaan, ja kaikki läsnäolijat tunsivat pyhää kunnioitusta kuunnellessaan hänen sanojaan. Heidän sydämensä liittyi yhä lujemmin häneen, ja liittyessään häneen suuremmalla rakkaudella he liittyivät myös toinen toiseensa. He tunsivat, että taivas oli hyvin lähellä heitä ja että sanat, joita he kuuntelivat, olivat sanoma heille heidän taivaalliselta Isältään.AO5 218.1