Toinen Puolustaja

Ennen kuin Kristus antoi itsensä sovitusuhriksi, hän pyysi välttämättömintä ja täydellisintä lahjaa, jonka voisi antaa opetuslapsilleen, sellaista lahjaa, joka toisi taivaan rajattomat armoaarteet heidän ulottuvilleen. Hän sanoi: »Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä, mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.»AO5 220.3

Pyhä Henki oli ollut maailmassa jo ennen tätä, sillä lunastustyön alusta asti hän on tehnyt työtään ihmissydämissä. Mutta niin kauan kuin Kristus oli maan päällä, opetuslapset eivät kaivanneet muuta auttajaa. Vasta sitten, kun hän lähtisi heidän luotaan, he tuntisivat tarvitsevansa Henkeä, ja silloin hän tulisi.AO5 220.4

Pyhä Henki on Kristuksen edustaja, mutta vailla inhimillis tä henkilöllisyyttä ja siitä riippumaton. Inhimillisyyden kahlehtimana Kristus ei voinut olla henkilökohtaisesti joka paikassa. Siksi olisi heille eduksi, että hän menisi Isän luo ja lähettäisi Hengen seuraajakseen maan päälle. Kukaan ei silloin voisi hyötyä asemastaan tai henkilökohtaisesta kosketuksestaan Kristuksen kanssa. Hengen välityksellä Vapahtaja voisi olla kaikkien luona. Tässä mielessä hän olisi heitä lähempänä, kuin jos hän ei olisikaan noussut taivaaseen.AO5 220.5

»Joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.» Jeesus tunsi opetuslastensa tulevaisuuden. Hän näki yhden heistä joutuvan mestauslavalle, yhden ristille, yhden maanpakolaisuuteen autiolle kalliosaarelle; toisia hän näki vainottavan ja surmattavan. Hän rohkaisi heitä lupauksella, että jokaisessa koettelemuksessa hän olisi heidän kanssaan. Tämä lupaus ei ole menettänyt mitään voimastaan. Herra tietää kaiken uskollisista palvelijoistaan, jotka hänen tähtensä viruvat vankiloissa tai ovat karkotetut yksinäisille saarille. Hän lohduttaa heitä omalla läsnäolollaan. Kun uskova totuuden tähden seisoo epävanhurskaiden oikeusistuinten edessä, Kristus seisoo hänen rinnallaan. Kaikki häneen kohdistetut herjaukset kohdistuvat Kristukseen. Kristus tuomitaan yhä uudelleen opetuslastensa hahmossa. Kun joku teljetään vankilan muurien sisäpuolelle, Jeesus lohduttaa hänen sydäntään rakkaudellaan. Kun joku kärsii kuoleman hänen tähtensä, Kristus sanoo: »Minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet» (Ilm. 1: 18). Minun tähteni uhrattu elämä säilyy iankaikkiseen kirkkauteen.AO5 221.1

Aina ja kaikkialla, kaikissa suruissamme ja ahdistuksissamme, kun toiveemme näyttävät synkiltä ja tulevaisuus pelottavalta, kun tunnemme olevamme avuttomia ja yksinäisiä, Lohduttaja lähetetään luoksemme vastaukseksi uskon rukoukseen.AO5 221.2

Olosuhteet voivat erottaa meidät kaikista maallisista ystävistämme, mutta mitkään olosuhteet tai välimatkat eivät voi erottaa meitä taivaallisesta Lohduttajasta. Missä olemmekin, minne menemmekin, hän on aina oikealla puolellamme auttamassa, tukemassa, kohottamassa ja rohkaisemassa.AO5 221.3