Hannaan kuulusteltavana

Hannas oli virassa olevan pappissuvun päämies, ja kunnioituksesta hänen ikäänsä kohtaan kansa tunnusti hänet ylipapiksi. Hänen neuvoaan kysyttiin ja noudatettiin Jumalan äänenä. Hänen täytyi ensimmäisenä saada nähdä Jeesus pappien vankina, hänen täytyi olla saapuvilla vankia kuulusteltaessa, koska kansa pelkäsi, että kokemattomampi Kaifas ei pystyisi saavuttamaan sitä tarkoitusta, johon he tähtäisivät. Hänen taitoaan, viekkauttaan ja kekseliäisyyttään oli käytettävä tässä tilaisuudessa, sillä joka tapauksessa Kristuksen tuomitseminen täytyi varmistaa.AO5 248.2

Kristusta oli tutkittava mahdollisesti sanhedrinin edessä, mutta Hannaan edessä hän joutui alustavan kuulustelun alaiseksi. Rooman hallituksen alaisena sanhedrin ei voinut toimeenpanna kuolemantuomiota. Se voi vain tutkia vankia ja julistaa tuomion, joka alistettiin roomalaisten viranomaisten hyväksyttäväksi. Siksi oli välttämätöntä esittää Kristusta vastaan syytöksiä, joita roomalaisetkin pitäisivät raskauttavina. Oli löydettävä myös syytös, joka tuomitsisi hänet juutalaisten silmissä. Useat papeista ja hallitusmiehistä olivat tulleet synnintuntoon Kristuksen opetusten johdosta, ja vain erottamisen pelko esti heitä tunnustamasta häntä. Papit muistivat hyvin Nikodeemuksen kysymyksen: »Tuomitseeko lakimme ketään, ennenkuin häntä on kuulusteltu ja saatu tietää, mitä hän on tehnyt?» (Joh. 7: 51). Tämä kysymys oli silloin aiheuttanut neuvoston hajaantumisen ja tehnyt heidän suunnitelmansa tyhjiksi. Joosef Arimatialaista ja Nikodeemusta ei tällä kertaa kutsuttaisi, mutta oli muita, jotka ehkä uskaltaisivat puhua oikeuden puolesta. Oikeudenkäynti pitäisi ohjata niin, että se yhdistäisi sanhedrinin jäsenet Kristusta vastaan. Oli kaksi syytöstä, jotka papit halusivat esittää. Jos Jeesus voitaisiin todistaa jumalanpilkkaajaksi, juutalaiset tuomitsisivat hänet. Jos taas voitaisiin todistaa hänet kapinalliseksi, hän varmasti saisi tuomion myös roomalaisilta. Hannas koetti ensin saada aikaan toisen syytöksen. Hän kyseli Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opistaan ja toivoi vangin lausuvan jotakin, mikä antaisi hänelle sopivaa aineistoa. Hän koetti puristaa hänestä esiin jonkin lausunnon, joka todistaisi, että hän koetti järjestää salaliittoa saadakseen sen avulla perustetuksi uuden valtakunnan. Silloin papit voisivat jättää hänet roomalaisten käsiin rauhanhäiritsijänä ja kapi nannostajana.AO5 248.3

Kristus luki pappien aikeet kuin avoimesta kirjasta. Ikään kuin hän olisi nähnyt tutkijansa sielun sisimpään hän sanoi, ettei hänen ja hänen seuraajiensa välillä ollut mitään salaista liittoa ja ettei hän ollut kutsunut heitä koolle salaa ja pimeän aikana salatakseen aikeitaan. Hänen tarkoituksessaan ja opissaan ei ollut mitään salaista. »Minä olen julkisesti puhunut maailmalle», hän vastasi, »minä olen aina opettanut synagoogissa ja pyhäkössä, joihin kaikki juutalaiset kokoontuvat, enkä ole salassa puhunut mitään.»AO5 249.1

Vapahtaja asetti oman työtapansa syyttäjiensä menettelyn vastakohdaksi. He olivat kuukausimääriä ajaneet häntä takaa, koettaneet kietoa häntä ja saattaa hänet salaisen tuomioistuimen eteen, missä he väärien todistajien avulla saavuttaisivat sen, mitä heidän oli mahdoton saavuttaa rehellisin keinoin. Nyt he toteuttivat tarkoitustaan. Heidän työtapoihinsa kuului antaa roska joukon ottaa hänet kiinni keskiyöllä, pilkata ja pidellä häntä pahoin, ennen kuin hänet oli tuomittu tai häntä edes syytettykään. He toimivat lainvastaisesti. Heidän lakinsa mukaan jokaista ihmistä piti kohdella viattomana, kunnes hänet todistettaisiin syylliseksi. Papit olivat oman lakinsa mukaan syyllisiä.AO5 249.2

Jeesus kääntyi kuulustelijaansa päin ja sanoi: »Miksi minulta kysyt?» Eivätkö papit ja hallitusmiehet olleet lähettäneet vakoojia seuraamaan hänen toimiaan ja kertomaan hänen jokaisen sanansa? Eivätkö nämä olleet olleet saapuvilla aina, kun kansa kokoontui, ja vieneet papeille tietoa kaikista hänen sanoistaan ja teoistaan? »Kysy niiltä, jotka ovat minua kuulleet», Jeesus sanoi, »mitä minä olen heille puhunut; katso, he tietävät, mitä minä olen sanonut.»AO5 249.3

Vastauksen varmuus vaiensi Hannaan. Peläten Jeesuksen lausuvan hänen menettelytavastaan jotakin, jonka hän toivoi pysyvän salassa, hän ei sillä kertaa kysellyt häneltä enempää. Eräs Hannaan palvelijoista, täynnä kiukkua nähdessään ylimmäisen papin vaiennettuna, löi Jeesusta kasvoihin ja sanoi: »Niinkö sinä vastaat ylimmäiselle papille?»AO5 249.4

Jeesus vastasi tyynesti: »Jos pahasti puhuin, niin näytä toteen, että se on pahaa; mutta jos mina puhuin oikein, niiksi minua lyöt?» Hän ei lausunut kiivaita, kostonhimoisia sanoja. Hänen tyyni vastauksensa tuli hänen synnittömästä, kärsivällisestä ja lempeästä sydämestään, jota ei voitu ärsyttää vihaan.AO5 249.5

Kristus kärsi suuresti pahoinpitelystä ja herjauksesta. Ja tätä halpamaista kohtelua hän sai osakseen olennoilta, jotka hän oli luonut ja joiden puolesta hän antoi äärettömän uhrin. Hänen kärsimyksensä olivat suhteellisia hänen täydelliseen pyhyyteensä ja vihaansa syntiä kohtaan. Jatkuvaa kärsimystä merkitsi jo se, että häntä kuulustelevat miehet olivat hänen julkisia vihollisiaan. Hänestä oli syvästi vastenmielistä olla sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka olivat saatanan hallittavina. Ja hän tiesi voivansa silmänräpäyksessä, paljastamalla jumalallisen voimansa, painaa julmat kiduttajansa maan tomuun. Tämä teki tutkinnon vielä vaikeammaksi kestää.AO5 250.1

Juutalaiset odottivat Messiasta, jolla olisi ulkonaista loistoa. He toivoivat hänen voimakkaan tahtonsa yhdellä ilmauksella muuttavan ihmisten ajatusten suunnan ja pakottavan heidät tunnustamaan hänen herruutensa. Näin he uskoivat hänen vahvistavan oman valtansa ja tyydyttävän heidän kunnianhimoiset toiveensa. Kun siis Kristusta kohdeltiin halveksien, hänelle tuli voimakas kiusaus ilmaista jumalallinen luonteensa. Yhdellä sanalla tai katseella hän saattoi pakottaa vainoojansa tunnustamaan, että hän oli kuninkaiden ja ruhtinaiden, pappien ja temppelin valtias. Mutta hänen vaikeana tehtävänään oli pysyä valitsemassaan ihmisen osassa.AO5 250.2

Taivaan enkelit seurasivat jokaista liikettä, joka suuntautui heidän rakastettua johtajaansa vastaan. He halusivat vapauttaa Kristuksen. Jumalan alaisina enkelit ovat kaikkivoipia. Kerran he totellen Kristuksen käskyä surmasivat yhtenä yönä assyrialaisten sotajoukoista satakahdeksankymmentäviisi tuhatta miestä. Miten helppo olisikaan ollut enkelien, jotka katselivat Kristuksen häpeällistä tutkimista, ilmaista suuttumuksensa tuhoamalla Jumalan vastustajat. Mutta heitä ei käsketty tähän. Hän, joka olisi voinut tuomita vihollisensa kuolemaan, sieti heidän julmuuttaan. Hänen rakkautensa Isäänsä kohtaan ja ennen maailman perustamista antamansa lupaus tulla syntien kantajaksi saivat hänet valittamatta kestämään niiden julmaa kohtelua, joita hän tuli pelastamaan. Hänen tehtäväänsä kuului ihmisenä kestää kaikki herjaukset ja solvaukset, joita ihmiset voivat kasata hänen päälleen. Ihmiskunnan ainoa toivo oli siinä, että Kristus alistuisi kaikkeen siihen, mitä hän sai osakseen ihmisten taholta.AO5 250.3

Kristus ei ollut sanonut mitään, mistä hänen syyttäjänsä olisivat voineet hyötyä, mutta kuitenkin hän oli sidottu osoitukseksi siitä, että hänet oli tuomittu. Asian käsittelyn piti kuitenkin näyttää oikeudenmukaiselta, ja oli välttämätöntä, että sillä oli laillisen oikeudenkäynnin leima. Tätä viranomaiset olivatkin päättäneet kiirehtiä. He tiesivät kansan pitävän Jeesusta kunniassa ja pelkäsivät, että jos hänen vangitsemisestaan hälistäisiin laajalti ympäri, hänet yritettäisiin vapauttaa. Jos taas oikeudenkäyntiä ja tuomiota ei voitaisi panna toimeen heti, asia viivästyisi viikolla pääsiäisjuhlan johdosta, ja tämä saattaisi tehdä heidän suunnitelmansa tyhjiksi. Jeesuksen tuomion aikaansaaminen oli suuresti riippuvainen kansanjoukon huudosta, joukon, josta huomattava osa oli Jerusalemin roskaväkeä. Jos ratkaisu siirtyisi viikolla, kiihtymys laimentuisi ja olisi luultavaa, että syntyisi vastavaikutus. Ihmisten parempi minä nousisi puolustamaan Kristusta, ja monet esittäisivät todistuksia hänen hyväkseen tuoden esiin hänen tekemiään ihmetöitä. Tämä lisäisi yleistä suuttumusta sanhedrinia kohtaan. Heidän menettelytapansa tuomittaisiin ja Jeesus päästettäisiin vapaaksi vastaanottamaan kansanjoukkojen uusia kunnianosoituksia. Siksi papit ja hallitusmiehet päättivät, että ennen kuin heidän tarkoituksensa tulisi ilmi, Jeesus olisi jätettävä roomalaisten käsiin.AO5 250.4