Pietari hiilivalkealla

Mutta katkerampi tuska raastoi Kristuksen sydäntä, isku, jonka tuottama tuska oli paljon suurempi kuin vihollisen käden antama. Sillä aikaa kun hän oli tutkimusilveilyn kohteena Kaifaan edessä, eräs hänen omista opetuslapsistaan oli kieltänyt hänet.AO5 258.4

Jätettyään Mestarinsa puutarhassa kaksi opetuslapsista oli uskaltanut etäältä seurata joukkoa, joka oli vanginnut Jeesuksen. Nämä opetuslapset olivat Pietari ja Johannes. Papit tunsivat Johanneksen Jeesuksen opetuslap seksi ja päästivät hänet saliin toivoen, että kun hän näkisi johtajansa alennuksen, hän luopuisi ajatuksesta, että tuollainen voisi olla Jumalan Poika. Johannes puhui Pietarin puolesta ja hankki hänellekin sisäänpääsyn.AO5 258.5

Pihaan oli sytytetty tuli, sillä oli kylmin aika yöstä, juuri ennen päivän koittoa. Muuan seurue oli kokoontunut tulen ääreen, ja Pietari meni rohkeasti heidän joukkoonsa. Hän toivoi, ettei häntä tunnettaisi Jeesuksen opetuslapseksi. Liittymällä välinpitämättömänä muiden joukkoon hän toivoi tulevansa pidetyksi yhtenä niistä, jotka olivat tuoneet Jeesuksen saliin.AO5 259.1

Mutta kun valonvälähdys sattui Pietarin kasvoille, nainen joka oli ovenvartijana, loi häneen tutkivan katseen. Hän oli huomannut hänen tulleen sisään Johanneksen kanssa ja näki alakuloisen ilmeen hänen kasvoillaan, ja hän ajatteli, että tämä voisi olla Jeesuksen opetuslapsi. Hän oli yksi Kaifaan palvelijoista ja siksi utelias asiasta.AO5 259.2

Hän sanoi Pietarille: »Etkö sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?» Pietari hätkähti ja hämmentyi, ja koko seurueen silmät olivat kiinnitetyt häneen. Hän oli ikään kuin ei olisi ymmärtänyt naista, mutta nainen oli itsepintainen ja sanoi ympärillä oleville, että tämä mies oli ollut Jeesuksen kanssa. Pietari huomasi, että hänen oli pakko vastata ja sanoi vihaisesti: »Nainen, en tunne häntä.» Tämä oli ensimmäinen kielto, ja heti kukko lauloi. Oi, Pietari, kuinka niin pian häpesitkään Mestariasi ja kielsit Herrasi!AO5 259.3

Saapuessaan oikeussaliin Johannes ei koettanut salata sitä, että hän oli Jeesuksen seuraaja. Hän ei sekaantunut siihen raakaan joukkoon, joka herjasi hänen Mestariaan. Häneltä ei kysytty mitään, sillä hän ei teeskennellyt eikä siis joutunut epäilyksen alaiseksi. Hän etsi syrjäisen nurkan, jossa saattoi olla kenenkään huomaamatta, mutta niin lähellä Jeesusta kuin mahdollista. Hän saattoi nähdä ja kuulla kaiken, mitä tapahtui hänen Herraansa tutkittaessa.AO5 259.4

Pietari ei ollut mielessään laskenut, että hänet tunnettaisiin. Ottaessaan välinpitämättömän asenteen hän asettui vihollisen alueelle ja joutui helposti kiusaajan uhriksi. Jos häntä olisi pyydetty taistelemaan Mestarinsa puolesta, hän olisi ollut urhoollinen soturi, mutta kun ivan kärki käännettiin häntä kohti, hän osoittautui pelkuriksi. Monet, jotka eivät pelkäisi taittaa peistä Herransa puolesta, pilkkaaminen saa kieltämään uskonsa.AO5 259.5

Seurustellessaan niiden kanssa, joita heidän tulisi karttaa, he asettuvat kiusauksen tielle. He kutsuvat vihollisen kiusaamaan itseään ja joutuvat sanomaan ja tekemään sellaista, mihin he eivät muissa olosuhteissa olisi syyllistyneet. Kristuksen opetuslapsi, joka meidän päivinämme salaa uskonsa peläten kärsimyksiä tai häpeää, kieltää Herransa yhtä todellisesti kuin Pietari oikeussalissa.AO5 259.6

Pietari koetti näyttää välinpitämättömältä, kun hänen Mestariaan tutkittiin, mutta tuska vihloi hänen sydäntään hänen kuullessaan julmat pilkkasanat ja näh dessään, miten Jeesusta pahoinpideltiin. Sitäpaitsi hän oli hämmästynyt ja vihainen siitä, että Jeesus nöyryytti itsensä ja seuraajansa alistumalla tuollaiseen kohteluun. Salatakseen todelliset tunteensa hän yritti yhtyä Jeesuksen vainoojien sopimattomaan pilaan. Mutta tämä hänen esiintymisensä oli luonnotonta. Hän käyttäytyi valheellisesti, ja koettaessaan puhua välinpitämättömästi hän ei voinut pidättää suuttumuksen ilmaisujaan nähdessään Mestariaan pahoinpideltävän.AO5 259.7

Huomio kiintyi häneen toisen kerran, ja häntä syytettiin jälleen Jeesuksen seuraajaksi. Nyt hän kielsi valalla vannoen: »En tunne sitä miestä.» Vielä hänelle annettiin yksi tilaisuus. Tunti kului, ja silloin kysyi häneltä eräs ylimmäisen papin palvelijoista, sen miehen läheinen sukulainen, jolta Pietari oli sivaltanut korvan: »Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan?» »Totisesti, sinä myös olet yksi heistä, sillä kielimurteesikin ilmaisee sinut.» Tämän kuullessaan Pietari raivostui. Jeesuksen opetuslapset tunnettiin kauniista kielenkäytöstään, ja pettääkseen täydellisesti ympärilläolijat ja osoittaakseen olevansa se, miksi tekeytyi, Pietari nyt kielsi Mestarinsa kiroten ja vannoen. Jälleen kukko lauloi. Pietari kuuli sen silloin, ja hän muisti Kristuksen sanat: »Ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmasti minut kiellät» (Mark. 14: 30).AO5 260.1

Karkeiden kirosanojen vielä kaikuessa Pietarin huulilta ja kukon kieunnan soidessa hänen korvissaan Vapahtaja käänsi katseensa vihaisista tuomareistaan ja loi sen kurjaan opetuslapseensa. Samalla hetkellä Pietarin silmät kääntyivät Mestariin. Noilta lempeiltä kasvoilta hän luki syvää sääliä ja surua, mutta niillä ei näkynyt jälkeäkään vihasta.AO5 260.2

Noiden kalpeiden, kärsivien kasvojen, vapisevien huulien ja säälivän, anteeksiantavan katseen näkeminen lävisti nuolen tavoin hänen sydämensä. Hänen omatuntonsa heräsi. Muistot elpyivät. Pietari muisti vain muutamia tunteja sitten luvanneensa, että hän menisi Herransa kanssa vankilaan ja kuolemaan. Hän muisti surunsa, kun Vapahtaja yläsalissa kertoi hänelle, että hän sinä yönä kolmesti kieltäisi Herransa. Pietari oli juuri sanonut, ettei hän tuntenut Jeesusta, mutta katkerasti surren hän nyt käsitti, kuinka hyvin hänen Herransa tunsi hänet ja kuinka selvästi tämä oli nähnyt hänen sydämeensä, jonka petollisuutta hän ei itsekään tuntenut.AO5 260.3

Muistojen virta tulvahti hänen ylitseen. Hän muisti Vapahtajansa hellän rakkauden, hänen lempeytensä ja pitkämielisyytensä, hänen hellyytensä ja kärsivällisyytensä erehtyvää opeuslastaan kohtaan. Hän muisti varoituksen: »Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään» (Luuk. 22: 31, 32). Hän ajatteli kauhistuneena omaa kiittämättömyyttään, uskottomuuttaan ja väärää valaansa. Vielä kerran hän katsahti Mestariinsa ja näki jumalattoman käden kohoavan iskeäkseen häntä kasvoihin. Kykenemättä kestämään tätä näkyä kauemmin hän syöksyi murtunein sydämin ulos salista.AO5 260.4

Hän riensi yksinäisyyteen ja pimeyteen tietämättä ja välittämättä minne. Viimein hän huomasi olevansa Getsemanessa. Hänen mieleensä tuli elävästi se, mitä siellä oli tapahtunut muutamaa tuntia aikaisemmin. Hän näki edessään Herransa kärsivät kasvot, jotka olivat verisen hien tahraamat ja tuskan runtelemat. Hän muisti katkerasti katuen, että Jeesus oli itkenyt ja käynyt rukouskamppailuaan yksin samalla kun ne, joiden olisi pitänyt olla hänen luonaan tuon koetuksen hetkenä, nukkuivat. Hän muisti hänen vakavan kehotuksensa: »Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen» (Matt. 26: 41). Hän näki jälleen edessään oikeussalin tapahtumat. Hänen vertavuotavaa sydäntään piinasi tieto, että hän oli lisännyt raskaimman taakan Vapahtajan nöyryytykseen ja suruun. Samalla paikalla, jolla Vapahtaja oli tuskassaan vuodattanut sydämensä Isänsä eteen, Pietari lankesi kasvoilleen ja toivoi kuolemaa.AO5 261.1

Se, että Pietari nukkui Jeesuksen pyytäessä häntä valvomaan ja rukoilemaan, oli valmistanut tietä hänen suurelle synnilleen. Nukkuessaan tuona ratkaisevana hetkenä kaikki opetuslapset kärsivät suuren tappion. Kristus tiesi, mikä tulikoe heidän oli läpäistävä. Hän tiesi, kuinka saatana oli toimessa lamauttaakseen heidän sielunvoimansa, jotteivät he olisi valmiit koetusta varten. Tämän vuoksi hän varoitti heitä. Jos puutarhassa vietetyt hetket olisi käytetty valvoen ja rukoillen, Pietari ei olisi jäänyt oman heikon voimansa varaan. Hän ei olisi kieltänyt Herraansa. Jos opetuslapset olisivat valvoneet Kristuksen luona hänen tuskassaan, he olisivat olleet valmiit näkemään hänen kärsimyksiään ristillä. He olisivat jossakin määrin ymmärtäneet hänen valtavan tuskansa laatua. He olisivat muistaneet hänen sanansa, jotka ennustivat hänen kärsimyksensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Tuona synkimpänä koetuksen hetkenä toivon säteet olisivat voineet valaista pimeyden ja pitää yllä heidän uskoaan.AO5 262.1