Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 5

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    »Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen»

    Nytkään Pilatusta ei jätetty toimimaan sokeasti. Jumala lähetti sanoman varoittamaan häntä teosta, jonka hän oli tekemäisillään. Vastauksena Kristuksen rukoukseen taivaan enkeli oli käynyt Pilatuksen vaimon luona, joka unessa oli nähnyt Vapahtajan ja keskustellut hänen kanssaan. Pilatuksen vaimo ei ollut juutalainen, mutta nähtyään Jeesuksen unessa hän ei hetkeäkään epäillyt hänen luonnettaan tai tehtäväänsä. Hän tiesi hänen olevan Jumalan Ruhtinas. Hän näki hänet tutkittavana oikeussalissa. Hän näki hänen kätensä sidottuina tiukasti kuin rikollisen kädet. Hän näki Herodeksen sotilaineen julmassa työssään. Hän kuuli pappien ja hallitusmiesten täynnä kateutta ja ilkeyttä esittävän mielettömiä syytöksiään. Hän kuuli sanat: »Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman.» Hän näki Pilatuksen antavan Jeesuksen ruoskittavaksi sanottuaan: »Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä.» Hän kuuli Pilatuksen julistaman tuomion ja näki hänen antavan Kristuksen hänen murhaajiensa käsiin. Hän näki Golgatalle pystytetyn ristin. Hän näki pimeyden peittävän maan ja kuuli salaperäisen huudon: »Se on täytetty.» Toinenkin kuva kohosi hänen silmiensä eteen. Hän näki Kristuksen istuvan suurella valkoisella pilvellä maan hoippuessa avaruudessa ja hänen murhaajiensa paetessa hänen kasvojensa kirkkautta. Hän heräsi kauhun huutoonsa ja kirjoitti heti Pilatukselle varoituksen sanat.AO5 284.1

    Pilatuksen ollessa epätietoinen siitä, mitä hänen pitäisi tehdä, sanansaattaja tunkeutui joukon läpi ja ojensi hänelle hänen vaimoltaan näin kuuluvan kirjeen:AO5 285.1

    »Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä.»AO5 285.2

    Pilatuksen kasvot kalpenivat. Hän oli ristiriitaisten tunteiden vallassa. Mutta hänen vitkastelussaan papit ja hallitusmiehet yhä kiihottivat kansan mieltä. Pilatuksen oli pakko ryhtyä toimintaan. Hän keksi nyt keinon, joka saattaisi johtaa Kristuksen vapauttamiseen. Tämän juhlan aikana oli tapana vapauttaa joku vanki, jonka kansa valitsi. Tämä tapa oli pakanallista alkuperää, eikä siinä ollut jälkeäkään oikeudenmukaisuudesta, mutta juutalaiset pitivät sitä suuressa arvossa. Roomalaisten viranomaisten hallussa oli tällöin vanki nimeltä Barrabbas, joka oli tuomittu kuolemaan. Tämä mies oli väittänyt olevansa Messias. Hän myös väitti omaavansa vallan järjestää asiat aivan uudelle kannalle ja asettaa maailma kohdalleen. Saatanan pettämänä hän väitti, että mitä hän ikinä saattoi hankkia varastamalla ja ryöstämällä, kuului hänelle. Hän oli saatanan voimalla suorittanut ihmeellisiä tekoja, saanut seuraajia kansan keskuudesta ja kiihottanut kapinaan Rooman hallitusta vastaan. Hän oli uskonnollisen innostuksen varjolla toimiva paatunut ja häikäilemätön roisto, joka oli valmis kapinaan ja väkivaltaan. Antamalla kansan valita tämän miehen ja viattoman Vapahtajan välillä Pilatus luuli voivansa herättää heidät tajuamaan, mikä oli oikein. Hän toivoi voivansa herättää heissä myötätuntoa Jeesusta kohtaan vastoin pappien ja hallitusmiesten pyrkimyksiä. Hän kääntyi kansaan ja sanoi hyvin vakavasti: »Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?»AO5 285.3

    Villipetojen karjunnan tavoin kuului joukon vastaus: Päästä meille Barabbas! Yhä äänekkäämmäksi paisui huuto: Barabbas, Ba rabbas! Luullen, ettei kansa ollut ymmärtänyt hänen kysymystään Pilatus kysyi: »Tahdotteko siis, että päästän teille juutalaisten kuninkaan?» Mutta he huusivat jälleen: »Vie pois tämä, mutta päästä meille Barabbas!» »Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?» Pilatus kysyi. Pauhaava joukko karjui jälleen kuin paholaiset. Paholaisia ihmishahmossa olikin heidän joukossaan, ja mitä muuta vastausta saattoikaan odottaa kuin: »Ristiinnaulittakoon!»AO5 285.4

    Pilatus oli huolissaan. Hän ei ollut luullut asian päättyvän siten. Häntä pelotti antaa viaton mies häpeällisimpään ja julmimpaan kuolemaan, mihin voitiin tuomita. Kun karjunta oli lakannut, hän kääntyi kansan puoleen ja sanoi: »Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?» Mutta asia oli mennyt liian pitkälle, jotta siitä enää voitaisiin väitellä. He eivät halunneet todistusta Kristuksen viattomuudesta vaan hänen tuomitsemistaan.AO5 286.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents