Ryöväri ristillä

Yksi lohdun säde tuli Jeesukselle hänen kärsiessään ristillä. Se oli katuvan ryövärin rukous. Molemmat miehet, jotka ristiinnaulittiin Jeesuksen kanssa, olivat ensin herjanneet häntä, ja toinen tuli kärsimyksissään vain yhä epätoivoisemmaksi ja uhmaavammaksi. Mutta niin ei käynyt hänen toverilleen. Tämä mies ei ollut paatunut rikollinen. Huono seura oli johtanut hänet harhaan, mutta hän oli vähemmän syyllinen kuin monet, jotka ristin juurella seisoessaan herjasivat Vapahtajaa. Hän oli nähnyt ja kuullut Jeesusta ja oli uskonut hänen opetuksensa, mutta papit ja hallitusmiehet olivat saaneet hänet luopumaan vakaumuksestaan. Koettaen tukahduttaa sen hän oli vaipunut yhä syvemmälle syntiin, kunnes hänet oli vangittu, tutkittu rikollisena ja tuomittu ristiinnaulittavaksi. Oikeussalissa ja matkalla Golgatalle hän oli ollut Jeesuksen seurassa. Hän oli kuullut Pilatuksen lausuvan: »Minä en löydä hänessä mitään syytä» (Joh. 19: 4). Hän oli pannut merkille hänen jumalallisen käyttäytymisensä ja hänen säälivän anteeksiantonsa kiduttajilleen. Ristillä hän näkee monien suurten uskonnonharjoittajain syytävän ivaja pilkkasanoja Jeesukselle. Hän näkee heidän nyökyttelevän päätään. Hän kuulee toverinsa yhtyvän herjaukseen: »Jos olet Kristus, auta itseäsi ja meitä.» Hän kuulee monen ohikulkijan puolustavan Jeesusta. Hän kuulee heidän toistavan hänen sanojaan ja kertovan hänen teoistaan. Hän tulee jälleen vakuuttuneeksi siitä, että tämä on Kristus. Hän kääntyy toverinsa puoleen ja lausuu: »Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen?» Kuolevilla ryöväreillä ei enää ole mitään pelättävää ihmisten puolelta. Mutta toinen heistä saa yhä varmemman vakaumuksen, että on Jumala, jota tulee pelätä, ja tulevaisuus saa hänet vapisemaan. Ja nyt hän on kokonaan synnin tahraama, ja hänen elämänsä on päättymäisillään. »Me tosin kärsimme oikeuden mukaan», hän voihkii, »sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt.»AO5 302.1

Ei ole mitään kysyttävää nyt. Ei mitään epäilyksiä eikä moitteita.AO5 304.1

Kuultuaan tuomionsa ryöväri oli joutunut epätoivon valtaan, mutta nyt hänen mielessään alkoi herätä outoja, arkoja ajatuksia. Hän palauttaa mieleensä kaiken, mitä on kuullut Jeesuksesta, kuinka hän on parantanut sairaita ja antanut syntejä anteeksi. Hän oli kuullut niiden sanat, jotka uskoivat Jeesukseen ja olivat itkien seuranneet häntä. Hän oli nähnyt ja lukenut Jeesuksen pään päällä olevan kirjoituksen. Hän oli kuullut ohikulkijain toistavan sen, muutamien surullisina, vapisevin huulin, toisten taas pilkaten ja ivaten. Pyhä Henki valaisee hänen mieltään, ja vähitellen todistusten ketju liittyy yhteen. Haavoitetussa, pilkatussa, ristillä riippuvassa Jeesuksessa hän näkee Jumalan Karitsan, joka ottaa pois maailman synnin. Toivo ja tuska väreilevät hänen äänessään, kun hän avuttomana, kuolevana heittäytyy kuolevan Vapahtajan huomaan. »Herra, muista minua», hän huutaa, »kun tulet valtakuntaasi.»AO5 304.2

Vastaus tuli nopeasti. Pehmeä, sointuva ääni lausui hellät, säälivät ja voimakkaat sanat: Totisesti sanon sinulle tänä päivänä, sinun pitää oleman minun kanssani paratiisissa.AO5 304.3

Pitkinä tuskan hetkinä Jeesuksen korviin on kaikunut vain herjausta ja pilkkaa. Hänen riippuessaan ristillä hänen korviinsa yhä kantautuu pilkkasanoja ja kirouksia. Kaivaten hän on odottanut jotakin uskon ilmausta opetuslapsiltaan. Hän kuuli vain murheelliset sanat: »Me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin.» Kuinka ilahduttavalta tuntuikaan silloin Vapahtajasta kuolevan ryövärin uskon ja rakkauden ilmaus. Juutalaisten johtomiesten kieltäessä hänet ja opetuslastenkin epäillessä hänen jumaluuttaan kurja ryöväri ikuisuuden portilla kutsuu Jeesusta Herraksi. Monet olivat valmiit nimittämään häntä Herraksi, kun hän teki ihmetöitä tai kun hän oli noussut kuolleista, mutta kukaan ei tunnustanut häntä hänen riippuessaan kuolevana ristillä, paitsi katuva ryöväri, joka pelastui yhdennellätoista hetkellä.AO5 304.4

Vierellä seisovat kuulivat ryövärin nimittävän Jeesusta Herraksi. Katuvan miehen ääni kiinnitti heidän huomiotaan. Nekin, jotka ristin juurella olivat riidelleet Kristuksen vaatteista ja heittäneet arpaa hänen ihokkaastaan, pysähtyivät kuuntelemaan. Heidän vihaiset äänensä vaikenivat. Henkeään pidättäen he katselivat Kristusta ja odottivat vastausta kuolevan huulilta.AO5 304.5

Hänen lausuessaan lupauksen sanat loisti kirkas, säteilevä valo synkän pilven läpi, joka näytti peittävän ristin. Katuva ryöväri sai täydellisen rauhan tullessaan sovitetuksi Jumalan kanssa. Kristus kirkastettiin alennustilassaankin. Hän, joka kaikkien silmissä näytti voitetulta, olikin voittaja. Hänet tunnustettiin syntien kantajaksi. Ihmiset voivat tehdä hänen ruumiilleen väkival taa. He voivat lävistää hänen pyhän otsansa orjantappurakruunulla. He voivat riistää häneltä hänen vaatteensa ja riidellä niiden jakamisesta. Mutta he eivät voi riistää häneltä hänen valtaansa antaa syntejä anteeksi. Kuollessaan hän todistaa oman jumaluutensa ja kirkastaa Isänsä. Hänen korvansa ei ole kuuro kuulemaan eikä hänen kätensä lyhyt auttamaan. Hänen kuninkaallisena oikeutenaan on täydellisesti pelastaa kaikki, jotka tulevat Jumalan luo hänen kauttaan.AO5 304.6

Minä sanon sinulle tänään: Olet oleva minun kanssani paratiisissa. Kristus ei luvannut, että ryöväri olisi hänen kanssaan paratiisissa sinä päivänä. Ei hän itsekään mennyt sinä päivänä paratiisiin. Hän nukkui haudassa, ja ylösnousemusaamuna hän sanoi: »En minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö» (Joh. 20: 17). Mutta hän antoi tämän lupauksen ristiinnaulitsemispäivänään, näennäisen tappion ja pimeyden päivänä. »Tänä päivänä», vähän ennen kuolemaansa ristillä pahantekijänä Kristus vakuuttaa syntisraukalle: »Olet oleva minun kanssani paratiisissa.»AO5 305.1

Jeesuksen kanssa ristiinnaulitut ryövärit asetettiin »yksi kummallekin puolelle ja Jeesus keskelle». Näin tehtiin pappien ja hallitusmiesten määräyksestä. Kristuksen paikan molempien ryövärien keskellä piti osoittaa, että hän oli suurin rikollinen noista kolmesta. Näin täyttyi kirjoitus: »Hänet luettiin pahantekijäin joukkoon» (Jes. 53: 12). Mutta papit eivät nähneet tekonsa täyttä merkitystä. Kun Jeesus ristiinnaulittuna ryövärien kanssa asetettiin »keskelle», hänen ristinsä pantiin syntisen maailman keskelle. Ja katuvalle ryövärille lausutut anteeksiannon sanat sytyttivät valon, joka loistaa maailman kaukaisimpiinkin kolkkiin.AO5 305.2

Hämmästyneinä enkelit katselivat Jeesuksen ääretöntä rakkautta, hänen, joka mitä kauheimmissa sielun ja ruumiin tuskissaan ajatteli vain toisia ja rohkaisi katuvaa sielua uskomaan. Alennustilassaan hän profeettana oli puhunut Jerusalemin tyttärille, pappina ja puolustajana hän oli pyytänyt Isää antamaan hänen murhaajilleen anteeksi, ja rakastavana Vapahtajana hän oli antanut anteeksi katuvan ryövärin synnit.AO5 305.3