Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 5

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    »Se on täytetty»

    Äkkiä pimeys hälveni ristin ympäriltä, ja Jeesus huusi kirkkaalla äänellä, ikään kuin pasuunan pauhinalla, joka näytti kaikuvan kautta koko luomakunnan: »Se on täytetty.» »Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.» Valo ympäröi ristiä, ja Vapahtajan kasvot loistivat kirkkaina kuin aurinko. Sitten hän painoi päänsä rintaansa vasten ja kuoli.AO5 311.2

    Kauhean pimeyden keskellä, ikään kuin Jumalan hylkäämänä, Kristus oli tyhjentänyt pohjaan saakka ihmistuskien maljan. Noina kauheina hetkinä hän oli luottanut aikaisemmin saamaansa todistukseen Isän hyväksymisestä. Hän tunsi Isänsä luonteen, hän ymmärsi hänen oikeudenmukaisuutensa, armonsa ja suuren rakkautensa. Uskon kautta hän luotti häneen, jota hän aina oli iloiten totellut. Ja kun hän kuuliaisena jättäytyi Jumalalle, hävisi tunne Isän suosion menettämisestä. Uskon kautta Kristus oli voittaja.AO5 311.3

    Maailma ei koskaan aikaisemmin ollut nähnyt sellaista näytelmää. Ihmiset seisoivat lamautuneina, katsellen henkeään pidättäen Vapahtajaa. Jälleen pimeys peitti maan, ja kuului kumeata jyrinää, ikään kuin ukkosen jylinää. Tapahtui voimakas maanjäristys. Järkyttyneitä ihmisiä kerääntyi yhteen suuriksi joukoiksi. Seurasi kauhea hämmennys ja sekasorto. Ympäröivillä vuorilla kalliot halkesivat ja kaatuivat ryskyen tasangolle. Haudat aukenivat, ja kuolleet viskautuivat niistä esille. Koko luomakunta näytti hajoavan atomeiksi. Papit, hallitusmiehet, pyövelit ja kansa makasivat pitkällään maassa mykkinä kauhusta.AO5 311.4

    Kun kova huuto »se on täytetty» kaikui Kristuksen huulilta, papit hoitivat parhaillaan virkaansa temppelissä. Oli iltauhrin aika. Kristusta kuvaava karitsa oli tuotu teurastettavaksi. Puettuna kauniiseen ja merkitykselliseen pukuunsa pappi seisoi veitsi koholla kuten Aabraham aikoessaan uhrata poikansa. Kansa katseli tarkkaavaisena. Mutta maa horjuu ja vapisee, sillä itse Herra lähestyy. Näkymätön käsi repäisee temppelin esiripun halki ylhäältä alas aisti paljastaen kansan nähtäväksi paikan, jonka kerran täytti Jumalan läsnäolo. Tässä paikassa oli asunut Jumalan kirkkaus. Täällä Jumala oli ilmaissut kirkkautensa armoistuimen pääl lä. Ei kukaan muu kuin ylimmäinen pappi koskaan kohottanut verhoa, joka erotti tämän huoneen muusta temppelistä. Hän astui sisään kerran vuodessa sovittaakseen kansan synnit. Mutta katso, nyt verho oli halkaistu kahtia. Maallisen pyhäkön kaikkeinpyhin ei enää olekaan pyhä.AO5 311.5

    Kaikki ovat kauhun ja hämmennyksen vallassa. Pappi on juuri teurastamaisillaan uhrin, mutta veitsi putoaa hänen hervottomasta kädestään, ja karitsa pelastuu. Vertauskuva on kohdannut vastakuvansa Jumalan Pojan kuolemassa. Suuri uhri on annettu. Tie kaikkeinpyhimpään on avattu. Uusi, elävä tie on valmistettu kaikille. Syntisen, surevan ihmiskun nan ei enää tarvitse odottaa ylimmäisen papin tulemista. Tästä lähtien Vapahtaja toimii pappina ja puolustajana taivaitten taivaassa. Oli ikään kuin elävä ääni olisi puhunut temppelissä oleville: Nyt loppuvat uhrit syntien puolesta. Jumalan Poika on tullut sanansa mukaan: »Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu - tekemään sinun tahtosi, Jumala.» »Oman verensä kautta» hän meni »kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen» (Hebr. 10: 7; 9:12).AO5 312.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents