Ihmisen asema suuressa taistelussa

Suuren taistelun alkaessa saatana oli väittänyt, ettei Jumalan lakia voinut noudattaa, että oikeus oli ristiriidassa armon kanssa ja että jos lakia rikottaisiin, syntisen olisi mahdotonta saada anteeksi. Saatana vaati, että jokaisen synnin täytyi saada rangaistuksensa. Jos Jumala jättäisi synnin rankaisematta, hän ei olisikaan totuuden ja vanhurskauden Jumala. Kun ihmiset rikkoivat Jumalan lain ja uhmasivat hänen tahtoansa, sielunvihollinen riemuitsi. Hän selitti tämän todistavan, ettei lakia voida totella eikä ihmiselle voida antaa anteeksi. Koska saatana kapinansa jälkeen oli karkotettu taivaasta, hän vaati, että ihmisrotukin on ainiaaksi suljettava pois Jumalan suosiosta. Hän väitti, ettei Jumala voi olla oikeudenmukainen ja samalla armollinen syntiselle.AO5 316.2

Mutta syntisenäkin ihminen oli toisenlaisessa asemassa kuin paholainen. Lucifer oli taivaassa tehnyt syntiä Jumalan kirkkauden valossa. Hän oli saanut sellaisen ilmoituksen Jumalan rakkaudesta, jollaista ei mikään muu luotu ollut saanut. Käsittäen Jumalan luonteen ja tuntien hänen hyvyytensä saatana kuitenkin halusi seurata omaa itsekästä, riippumatonta tahtoaan. Tämä valinta oli lopullinen. Jumala ei voinut tehdä enää mitään pelastaakseen hänet. Mutta ihminen tuli petetyksi, sillä vihollinen oli viisasteluillaan pimentänyt hänen mielensä. Ihminen ei tuntenut Jumalan rakkauden korkeutta eikä syvyyttä. Hänellä oli toivoa Jumalan rakkauden tuntemisessa. Katselemalla Jumalan luonnetta hän voisi päästä takaisin hänen luokseen.AO5 316.3

Jeesuksen välityksellä Jumalan armo ilmaistiin ihmisille, mutta armo ei syrjäytä oikeudenmukaisuutta. Laki ilmaisee Jumalan luonteenominaisuudet, eikä sitä voitu muuttaa rahtuakaan ihmisen hyväksi hänen langenneessa tilassaan. Jumala ei muuttanut lakiaan, mutta hän uhrasi itsensä Kristuksessa ihmisen lunastamiseksi. »Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa» (2 Kor. 5: 19).AO5 316.4