Unohtumaton pääsiäissapatti

Se oli unohtumaton sapatti murheellisille opetuslapsille, mutta myös papeille, hallitusmiehille, kirjanoppineille ja kansalle. Auringon laskiessa valmistuspäivän iltana torvet soivat merkiksi siitä, että sapatti oli alkanut. Pääsiäistä vietettiin, kuten sitä oli vietetty vuosisatoja, samalla kun hän, johon se viittasi, lepäsi Joosefin haudassa jumalattomien käsien surmaamana. Sapattina temppelipihat olivat täynnä niitä, jotka osallistuivat jumalanpalvelukseen. Golgatalla mukana ollut ylimmäinen pappi oli siellä komeassa pappispuvussaan. Valkopäähineiset papit olivat täydessä työssä velvollisuuttaan suorittamassa. Mutta jotkut läsnäolijat eivät olleet rauhallisia, kun härkien ja kauristen verta uhrattiin syntien sovitukseksi. He eivät tienneet, että esikuva oli kohdannut vastakuvansa, että ääretön uhri oli annettu maailman syntien tähden. He eivät tienneet, ettei juhlamenojen suorittaminen enää mer kinnyt mitään. Mutta koskaan aikaisemmin ei tätä toimitusta ollut seurattu näin ristiriitaisin tuntein. Torvien, soittokoneiden ja laulajien ääni oli yhtä kuuluva ja kirkas kuin tavallisesti. Mutta kaikki tuntui niin kummalliselta. Yksi ja toinen kyseli siitä ihmeellisestä tapahtumasta, joka oli sattunut. Tähän saakka kaikkeinpyhintä oli huolellisesti varjeltu tungettelevilta katseilta. Mutta nyt se oli avoinna kaikkien katseille. Raskas, kudottu verho, joka oli tehty puhtaasta pellavasta ja kauniisti kirjailtu kullalla, helakanpunalla ja purppuralla, oli halkaistu ylhäältä alas asti. Paikka, jossa Kaikkivaltias oli kohdannut ylimmäisen papin ilmaistakseen kirkkautensa, paikka, joka oli ollut Jumalan pyhä vastaanottohuone, oli avoinna jokaisen katseelle, eikä Jumala enää tunnustanut sitä omakseen. Synkkien aavistusten vallassa papit suorittivat alttaripalvelusta. Kaikkeinpyhimmän pyhän salaisuuden paljastaminen täytti heidät pelolla tulevasta onnettomuudesta.AO5 327.1

Monien mieltä askarruttivat Golgatan tapahtumien herättämät ajatukset. Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen välillä monet valvoivat tutkien lakkaamatta ennustuksia, toiset saadakseen selville sen juhlan täyden merkityksen, jota silloin vietettiin, toiset löytääkseen todistuksia siitä, ettei Jeesus ollut se, joka hän väitti olevansa, ja toiset taas etsivät murheellisina todistuksia siitä, että hän todella oli Messias. Vaikka heidän etsimisellään olikin näin erilaiset tarkoitukset, kaikki vakuuttuivat samasta totuudesta: viime päivien tapahtumat olivat olleet ennustusten täyttymystä ja Ristiinnaulittu oli maailman Lunastaja. Monet jumalanpalveluksessa olleista eivät koskaan enää ottaneet osaa pääsiäisen viettoon. Monet papeistakin olivat varmoja Jeesuksen todellisesta luonteesta. He eivät olleet turhaan tutkineet ennustuksia, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tunnustivat hänet Jumalan Pojaksi.AO5 328.1

Kun Nikodeemus näki Jeesuksen riippuvan ristillä, hän muisti hänen yöllä Öljymäellä lausumansa sanat: »Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä» (Joh. 3: 14, 15). Sinä sapattina, jolloin Jeesus lepäsi haudassa, Nikodeemuksella oli sopiva tilaisuus ajatella. Entistä kirkkaampi valo syttyi nyt hänen sielussaan, eivätkä Jeesuksen lausumat sanat olleet hänelle enää salaisuus. Hän tunsi menettäneensä paljon, kun ei ollut liittynyt Vapahtajaan hänen eläessään. Nyt hän palautti mieleensä Golgatan tapahtumat. Kristuksen rukous murhaajiensa puolesta ja hänen vastauksensa kuolevan ryövärin pyyntöön puhuivat tuon oppineen neuvosmiehen sydämelle. Hän näki jälleen Jeesuksen kuolemantuskissa, hän kuuli jälleen hänen viimeisen huutonsa »se on täytetty» ikäänkuin voittajan lausumana. Hän näki jälleen maan vapisevan, näki synkän taivaan, revenneen esiripun, järisevät kalliot, ja hänen uskonsa vahvistui lopullisesti. Juuri se tapahtuma, joka teki tyhjäksi opetuslasten toivon, sai Joosefin ja Nikodeemuksen vakuuttuneiksi Jeesuksen jumaluudesta. Lujan ja horjumattoman uskon rohkeus voitti heidän pelkonsa.AO5 328.2

Kristus ei ollut koskaan kiinnittänyt ihmisten huomiota niin paljon kuin nyt maatessaan haudassa. Tapansa mukaan kansa toi sairaita ja kärsiviä temppelipihoihin kysellen: Kuka tietää kertoa jotakin Jeesus Nasaretilaisesta? Monet olivat tulleet kaukaa tavatakseen hänet, joka oli parantanut sairaita ja herättänyt kuolleita. Joka puolella huudettiin: me tarvitsemme Kristusta, Parantajaa. Tässä tilaisuudessa papit tarkastivat ne, joissa luultiin esiintyvän pitaalin oireita. Monet saivat kuulla miehensä, vaimonsa tai lapsensa julistettavan pitaalisiksi ja tuomittavan lähtemään pois kodin suojasta ja ystäviensä hoidosta varoittamaan lähelle tulevia surullisella huudolla: »Saastainen, saastainen!» Jeesus Nasaretilaisen lempeät kädet, jotka eivät koskaan kieltäytyneet antamasta parantavaa kosketusta vastenmieliselle pitaaliselle, lepäsivät nyt ristittyinä hänen rinnallaan. Huulet, jotka pitaalisen pyyntöön olivat vastanneet lohduttavin sanoin: »Minä tahdon, puhdistu» (Matt. 8: 3), olivat nyt vaiti. Monet kääntyivät ylipappien ja hallitusmiesten puoleen saadakseen myötätuntoa ja apua, mutta turhaan. He olivat nähtävästi päättäneet saada toimeliaan Kristuksen jälleen keskuuteensa. Väsymättömän hartaasti he kyselivät häntä. He eivät tahtoneet tulla karkotetuiksi pois. Mutta nyt heidät karkotettiin temppelipihoista, ja porteille asetettiin sotilaita estämään kansaa, joka tuli sairaineen ja kuolevineen vaatien sisäänpääsyä.AO5 329.1

Sairaat, jotka olivat tulleet Vapahtajan parannettaviksi, olivat pettymyksen masentamia. Kadut olivat täynnä surevia. Sairaat kuolivat Jeesuksen parantavan kosketuksen puutteessa. Turhaan kysyttiin neuvoa lääkäreiltä; kenenkään taito ei ollut sellainen kuin hänen, joka lepäsi Joosefin haudassa.AO5 329.2

Kärsivien tuskanhuudot saivat tuhannet vakuuttuneiksi siitä, että suuri valo oli sammunut maailmasta. Ilman Kristusta maailma oli musta ja pimeä. Monet, jotka olivat yhtyneet huutamaan: »Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse», käsittivät nyt, mikä onnettomuus heitä oli kohdannut, ja olisivat yhtä innokkaasti huutaneet: Päästä meille Jeesus, jos hän vielä olisi elänyt.AO5 329.3

Kun kansa sai kuulla, että papit olivat surmauttaneet Jeesuksen, se alkoi kysellä hänen kuolemastaan. Oikeudenkäynnin yksityiskohdat pidettiin niin salassa kuin mahdollista, mutta sillä aikaa, kun Jeesus oli haudassa, hänen nimensä oli tuhansien huulilla, ja kertomuksia hänen väärästä kuulustelustaan ja pappien ja hallitusmiesten epäinhimillisyydestä kerrottiin kaikkialla. Älykkäät ihmiset pyysivät näitä pappeja ja hallitusmiehiä selittämään heille Messiasta koskevia Vanhan testamentin ennustuksia, ja koettaessaan sepittää joitakin valheita vastaukseksi nämä tulivat aivan kuin mielettömiksi. He eivät osanneet selittää Kristuksen kärsimyksiin ja kuolemaan viittavia ennustuksia, ja monet kyselijät tulivat vakuuttuneiksi siitä, että kirjoitukset olivat täyttyneet.AO5 329.4