Haudan vartiointi

Kosto, jonka papit olivat kuvitelleet niin suloiseksi, oli heille jo hyvin katkera. He tiesivät saavansa ankaria moitteita kansan taholta, ja he tiesivät, että juuri ne, joita he olivat yllyttäneet Jeesusta vastaan, nyt kauhistuivat omaa häpeällistä tekoaan. Papit olivat koettaneet pitää Jeesusta pettäjänä mutta turhaan. Jotkut heistä olivat olleet Lasaruksen haudalla ja nähneet kuolleen virkoavan eloon. He vapisivat pelosta, että Kristus itse nousisi kuolleista ja ilmestyisi jälleen heidän eteensä. He olivat kuulleet hänen lausuvan, että hänellä oli valta antaa henkensä ja ottaa se jälleen. He muistivat hänen sanoneen: »Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä» (Joh. 2: 19). Juudas oli myös heille kertonut sanat, jotka Jeesus oli lausunut opetuslapsilleen ollessaan viimeistä kertaa matkalla Jerusalemiin: »Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja antavat hänet pakanoille pilkattavaksi ja ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös» (Matt 20: 18, 19). Kuullessaan nämä sanat he olivat pilkanneet ja nauraneet. Mutta nyt he muistivat Jeesuksen ennustusten tähän saakka toteutuneen. Hänhän oli sanonut nousevansa ylös kolmantena päivänä, ja kukapa tietää, vaikka näin kävisikin? He tahtoivat karkottaa nämä ajatukset mielestään mutta eivät voineet. Isänsä perkeleen tavoin hekin uskoivat ja vapisivat.AO5 330.1

Nyt kun kiihtymyksen vimma oli ohi, Kristuksen kuva alkoi tunkeutua heidän mieleensä. He näkivät hänen seisovan tyynenä ja valittamatta vihollistensa edessä kärsien heidän pilkkansa ja pahoinpitelynsä ääntäkään päästämättä. Kaikki hänen tutkimiseensa ja oikeudenkäyntiinsä liittyvät tapahtumat saivat heidät ehdottoman vakuuttuneiksi siitä, että hän oli Jumalan Poika. He tunsivat, että hän saattaisi milloin tahansa seisoa heidän edessään, syytetty syyttäjänä, tuomittu tuomarina, surmattu vaatimassa murhaajiensa kuolemaa.AO5 330.2

Vähän he saattoivat levätä sapattinakaan. Vaikka he eivät voineet astua pakanan kynnyksen yli, koska pelkäsivät tulevansa saastaisiksi, he kuitenkin neuvottelivat Kristuksen ruumiista. Kuoleman ja haudan täytyisi pitää hänet, jonka he olivat ristiinnaulinneet. »Ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo ja sanoivat: ̕Herra, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös. Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: Hän nousi kuolleista, ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen.’ Niin Pilatus sanoi heille: ̕Tuossa on vartijaväkeä, menkää, vartioikaa niin hyvin kuin taidat te» (Matt. 27: 6265).AO5 330.3

Papit antoivat määräyksiä haudan vartioimisesta. Aukon eteen oli asetettu suuri kivi. Tämän kiven poikki he asettivat köydet kiinnittäen niiden päät lujaan kallioon ja sinetöivät ne roomalaisella sinetillä. Kiveä ei voitu liikuttaa sinettiä murtamatta. Sadan sotilaan vartiosto asetettiin sitten haudan ympärille estämään ketään koskemasta siihen. Papit tekivät kaiken voitavansa pitääkseen Jeesuksen ruumiin siellä, minne se oli laskettu. Hänet oli niin lujasti sinetöity hautaansa, kuin hänen olisi jäätävä sinne ainiaaksi.AO5 331.1

Näin heikot ihmiset neuvottelivat ja suunnittelivat. Vähän nämä murhaajat käsittivät, miten hyödyttömiä heidän ponnistuksensa olivat. Mutta heidänkin toimenpiteistänsä sai Jumala kunnian. Ponnistukset, joita tehtiin Kristuksen ylösnousemuksen estämiseksi, todistivat mitä vakuuttavimmin sen puolesta. Mitä suurempi sotilasjoukko asetettiin haudan ympärille, sitä voimakkaampi oli todistus Kristuksen ylösnousemuksesta. Satoja vuosia ennen Vapahtajan kuolemaa Pyhä Henki oli lausunut psalmien laulajan välityksellä: »Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: - Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä» (Ps. 2: 14). Roomalaiset vartijat ja Rooman armeijat olivat voimattomia sulkemaan elämän Herraa haudan poveen. Hänen vapautuksensa hetki oli lähellä.AO5 331.2