Pappien jatkuva pelko

Kun Jeesus laskettiin hautaan, saatana riemuitsi. Hän uskalsi toivoa, ettei Vapahtaja enää heräisi henkiin. Hän vaati Herransa ruumista ja asetti vartijansa haudan ympärille koettaen pitää Kristuksen vankinaan. Hän oli raivoissaan, kun hänen enkelinsä pakenivat taivaallisen sanansaattajan lähestyessä. Nähdessään Kristuksen astuvan haudasta voittajana hän tiesi, että hänen valtansa päättyisi ja että hänen täytyisi lopulta kuolla.AO5 336.3

Papit olivat aiheuttaessaan Jeesuksen kuoleman antautuneet saatanan aseiksi. Nyt he olivat kokonaan hänen vallassaan. He olivat kietoutuneet paulaan, josta ei näkynyt muuta ulospääsyä kuin sodankäynnin jatkaminen Kristusta vastaan. Kun he kuulivat kertomuksen hänen ylösnousemisestaan, he alkoivat pelätä kansan vihaa. He tiesivät, että heidän henkensä oli vaarassa. Heidän ainoa toivonsa oli todistaa Kristus petkuttajaksi kieltämällä hänen ylösnousemisensa. He lahjoivat sotilaat ja varmistivat Pilatuksen vaikenemisen. He levittivät valheellisia kertomuksiaan lähelle ja kauas. Mutta oli todistajia, joita he eivät voineet vaientaa. Monet olivat kuulleet sotilaiden todistuksen Kristuksen ylösnousemisesta. Ja jotkut niistä kuolleista, jotka nousivat ylös Kristuksen kanssa, ilmestyivät monille julistaen hänen nousseen ylös. Papeille kerrottiin henkilöistä, jotka olivat nähneet näitä ylösnousseita ja kuulleet heidän todistuksensa. Papit ja hallitusmiehet pelkäsivät alinomaa, että he kadulla kävellessään tai omassa kodissaan joutuisivat kasvokkain Kristuksen kanssa. He tunsivat, ettei heillä ollut turvaa missään. Lukot ja salvat eivät voineet suojella Jumalan Poikaa vastaan. Heidän silmiensä edessä oli päivin ja öin se kauhea kohtaus oikeussalissa, jolloin he olivat huutaneet: »Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle» (Matt. 27: 25). Tuon tapauksen muisto ei koskaan hävinnyt heidän mielestään. He eivät koskaan enää voineet rauhassa nukkua yötään.AO5 336.4