Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 5

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Epäilevä Tuomas

    Kun Jeesus ensi kerran kohtasi opetuslapset yläsalissa, Tuomas ei ollut heidän joukossaan. Hän kuuli toisten kertomukset ja sai runsaasti todistuksia siitä, että Jeesus oli noussut ylös, mutta pimeys ja epäusko täyttivät hänen sydämensä. Kuullessaan opetuslasten kertovan ylösnousseen Vapahtajan ihmeellisistä ilmestymisistä hän vaipui vain yhä syvemmälle epätoivoon. Jos Jeesus todella oli noussut kuolleista, ei enää ollut mitään toivoa sananmukaisesta maallisesta valtakunnasta. Ja hänen turhamaisuuttaan loukkasi ajatus, että Mestari ilmestyi kaikille muille opetuslapsille paitsi hänelle. Hän päätti olla uskomatta, ja koko viikon hän hautoi omaa kurjuuttaan, joka näytti vielä synkemmältä hänen veljiensä toivon ja uskon rinnalla.AO5 355.3

    Tänä aikana hän lausui useaan kertaan: »Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko.» Hän ei tahtonut nähdä veljiensä silmin tai omaksua uskoa, joka olisi riippuvainen heidän todistuksistaan. Hän rakasti palavasti Herraansa, mutta hän oli sallinut kateuden ja epäuskon vallata mielensä ja sydämensä.AO5 355.4

    Joukko opetuslapsia teki nyt tutun yläsalin tilapäiseksi kodikseen, ja iltaisin sinne kokoontuivat kaikki muut paitsi Tuomas. Eräänä iltana Tuomas päätti tulla muiden joukkoon. Epäuskostaan huolimatta hänellä oli heikko toivo, että tuo hyvä sanoma olisi totta. Nauttiessaan illallistaan ope tus lapset puhuivat niistä todistuksista, joita Kristus oli antanut heille ennustuksista. »Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: ‘Rauha teille!’»AO5 355.5

    Kääntyen Tuomaaseen päin hän sanoi: »Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen.» Nämä sanat osoittivat, että hän tunsi Tuomaan ajatukset ja sanat. Tämä epäilevä opetuslapsi tiesi, ettei kukaan hänen tovereistaan ollut nähnyt Jeesusta viikkoon. He eivät olleet voineet kertoa Mestarille hänen epäuskostaan. Hän tunsi edessään olevan miehen Herrakseen. Hän ei kaivannut enempiä todistuksia. Hänen sydämensä sykähti riemusta, ja hän heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen huudahtaen: »Minun Herrani ja minun Jumalani!»AO5 356.1

    Jeesus hyväksyi hänen tunnustuksensa, mutta nuhteli lempeästi hänen epäuskoaan: »Tuomas, sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaita ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat.» Tuomaan usko olisi ollut Kristukselle mieluisampi, jos hän olisi halunnut uskoa veljiensä todistuksia. Jos maailma nyt seuraisi Tuomaan esimerkkiä, kukaan ei uskoisi pelastukseen, sillä kaikkien, jotka vastaanottavat Kristuksen, täytyy tehdä niin toisten todistuksen perusteella.AO5 356.2

    Monet, jotka ovat taipuvaisia epäilemään, puolustelevat itseään sanomalla, että jos heillä olisi sellaisia todistuksia, joita Tuomas sai tovereiltaan, he uskoisivat. He eivät käsitä, että heillä ei ole ainoastaan ne todistukset vaan paljon enemmän. Monet, jotka Tuomaan tavoin odottavat, että kaikki epäilyksen syyt häviäisivät, eivät koskaan saa nähdä toiveensa toteutuvan. Vähitellen he yhä lujittuvat epäuskossaan. Ne, jotka totuttautuvat katsomaan synkkää puolta ja valittavat ja nurisevat, eivät tiedä, mitä he tekevät. He kylvävät epäilyksen siementä, ja he saavat niittää epäilyksen sadon. Aikana, jolloin mitä kipeimmin tarvitaan uskoa ja luottamusta, monet täten huomaavat olevansa kykenemättömiä toivomaan ja uskomaan.AO5 357.1

    Tuomaan kohtelussa Jeesus antoi seuraajilleen opetuksen. Hänen esimerkkinsä osoittaa, kuinka meidän tulee kohdella heikkouskoisia ja niitä, jotka ovat epäilyksen vallassa. Jeesus ei vuodattanut nuhderyöppyä Tuomaan yli eikä ruvennut väittelemään hänen kanssaan. Hän ilmaisi itsensä tälle epäilevälle opetuslapselle. Tuomas oli ollut hyvin kohtuuton sanellessaan uskonsa ehtoja, mutta Jeesus suurella rakkaudellaan ja hienotunteisuudellaan mursi kaikki nämä esteet. Epäusko voitetaan harvoin kiistelemällä. Tästä se saa vain aihetta puolusteluun ja löytää uutta tukea ja puolustusta. Mutta kun rakastava ja säälivä Jeesus paljastetaan ristiinnaulittuna Vapahtajana, monet ennen vastahakoiset huulet tulevat lausumaan Tuomaan tunnustuksen: »Minun Herrani ja minun Jumalani!»AO5 357.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents