»Simon, rakastatko minua?»

Kristuksen ja opetuslasten aterioidessa yhdessä merenrannalla Vapahtaja sanoi Pietarille: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?» viitaten hänen veljiinsä. Pietari oli kerran lausunut: »Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, niin minä en koskaan loukkaannu» (Matt. 26: 33). Mutta nyt hän osasi paremmin arvostella itseään. »Rakastan, Herra», hän vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Hän ei enää kiihkeästi vakuuta, että hänen rakkautensa on suurempi kuin hänen veljiensä. Hän ei lausu omaa käsitystään rakkaudestaan. Hän pyytää häntä, joka tuntee jokaisen sydämen vaikuttimet, arvostelemaan hänen vilpittömyyttään: »Sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Ja Jeesus pyytää häntä: »Ruoki minun karitsoitani!»AO5 360.3

Jeesus panee Pietarin jälleen koetukselle toistaen aikaisemmat sanansa: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?» Tällä kertaa hän ei kysynyt Pietarilta, rakastiko tämä häntä enemmän kuin hänen veljensä. Toinen vastaus oli kuten ensimmäinenkin vapaa liioittelevasta itseluottamuksesta: »Rakastan, Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi hänelle: »Kaitse minun lampaitani.» Vielä kerran Va pahtaja teki tutkivan kysymyksensä: »Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?» Pietari oli murheellinen, sillä hän luuli Jeesuksen epäilevän hänen rakkauttaan. Hän tiesi, että hänen Herrallaan oli syytä epäillä häntä, ja kirvelevin sydämin hän vastasi: »Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jälleen Jeesus sanoi hänelle: »Ruoki minun lampaitani.»AO5 360.4

Kolme kertaa Pietari oli julkisesti kieltänyt Herransa, ja kolme kertaa Jeesus vaati häneltä vakuutuksen hänen rakkaudestaan ja uskollisuudestaan painaen tuon tarkoituksellisen kysymyksen terävän nuolen tavoin hänen haavoitettuun sydämeensä. Jeesus paljasti kokoontuneille opetuslapsille Pietarin katumuksen syvyyden ja osoitti, kuinka tuo kerran niin kerskaileva opetuslapsi oli nyt perinpohjin nöyrtynyt.AO5 361.1

Pietari oli luonnostaan rohkea ja äkkipikainen, ja saatana oli käyttänyt hyväkseen näitä ominaisuuksia voittaakseen hänet. Jeesus oli sanonut Pietarille juuri ennen hänen lankeemustaan: »Saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi» (Luuk. 22: 31, 32). Se aika oli nyt tullut, ja Pietarissa tapahtunut muutos oli ilmeinen. Herran tutkiviin, häntä niin läheisesti koskeviin kysymyksiin ei ollut tullut ainoatakaan nenäkästä, itsetietoista vastausta, ja nöyrtymisensä ja katumuksensa tähden Pietari oli nyt soveliaampi kuin milloinkaan aikaisemmin toimimaan lauman paimenena.AO5 361.2

Ensimmäinen tehtävä, jonka Kristus antoi Pietarille ottaessaan hänet jälleen palvelukseensa, oli karitsojen ruokkiminen. Tässä työssä Pietarilla oli vain vähän kokemusta. Se vaati paljon huolta ja hellyyttä, paljon kärsivällisyyttä ja kestävyyttä. Se kutsui häntä palvelemaan niitä, jotka olivat nuoria uskossa, opettamaan tietämättömiä, selittämään heille kirjoituksia ja kasvattamaan heistä hyödyllisiä Kristuksen palvelijoita. Tähän asti Pietari ei ollut ollut sovelias tähän eikä edes ymmärtänyt sen merkitystä. Mutta tähän työhön Kristus nyt kutsui hänet. Hänen kärsimyksensä ja katumuksensa olivat valmistaneet häntä tähän työhön.AO5 361.3

Ennen lankeamistaan Pietari oli aina puhunut harkitsemattomasti hetken mielijohteesta. Hän oli aina valmis oikaisemaan toisia ja lausumaan mielipiteensä, ennen kuin hänellä itselläänkään oli selvää käsitystä siitä, mitä hän aikoi sanoa. Mutta kääntynyt Pietari oli aivan toisenlainen. Entinen into säilyi kyllä hänessä, mutta Kristuksen armo hillitsi hänen kiihkoaan. Hän ei enää ollut kärsimätön, itseensä luottava ja pöyhkeilevä, vaan tyyni, maltillinen ja oppivainen. Nyt hän saattoi ruokkia sekä Kristuksen lauman karitsoja että lampaita.AO5 362.1

Vapahtajan tapa kohdella Pietaria oli opetukseksi sekä hänelle että hänen veljilleen. Se opetti heitä kohtelemaan langennutta kärsivällisesti, myötätuntoisesti ja anteeksiantavasti. Vaikka Pietari oli kieltänyt Herransa, ei Jeesuksen rakkaus häntä kohtaan koskaan horjunut. Juuri sellaista rakkautta alipaimenen tuli tuntea huostaansa uskottuja lampaita ja karitsoja kohtaan. Muistaen oman heikkoutensa ja lankeemuksensa Pietarin tuli kohdella laumaansa yhtä hellästi, kuin Kristus oli kohdellut häntä.AO5 362.2

Kysymys, jonka Kristus oli tehnyt Pietarille, oli merkityksellinen. Hän mainitsi vain yhden opetuslapseuden ja palveluksen ehdon. »Rakastatko minua?» hän sanoi. Tämä on välttämätön edellytys. Vaikka Pietarilla olisi kaikki muu mutta ei Kristuksen rakkautta, hän ei voisi olla Herran lauman uskollinen paimen. Tieto, hyvyys, kaunopuheisuus, kiitollisuus ja into ovat avuksi hyvässä työssä, mutta ellei sydämessä ole Jeesuksen rakkautta, ei Kristuksen palvelijan työ voi onnistua.AO5 362.3