Muuttunut Pietari

Jeesus kulki yksin Pietarin kanssa, sillä oli jotakin, jonka hän tahtoi ilmoittaa vain hänelle. Ennen kuolemaansa Jeesus oli sanonut hänelle: »Minne minä menen, sinne sinä et voi nyt minua seurata, mutta vastedes olet minua seuraava.» Tähän Pietari oli vastannut: »Herra, miksi en nyt voi seurata sinua? Henkeni minä annan sinun edestäsi» (Joh. 13: 36, 37). Näin sanoessaan hän ei aavistanut, mihin korkeuksiin ja syvyyksiin Kristuksen askelet vielä johtaisivat. Pietari oli koetuksen tullessa langennut, mutta hän saisi jälleen tilaisuuden osoittaa rakkauttaan Kristusta kohtaan. Jotta hän voisi vahvistua viimeistä uskonkoetustaan varten, Vapahtaja paljasti hänelle hänen tulevaisuutensa. Hän kertoi hänelle, että hänen elettyään hyödyllistä elämää, kun hänen voimansa iän painaessa alkaisivat vähentyä, hän todella tulisi seuraamaan Herraansa. Jeesus sanoi: »Kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.» »Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa.»AO5 362.4

Näin Jeesus teki Pietarille tiettäväksi, millä tavalla tämä tulisi kuolemaan, vieläpä ennusti senkin, että hänen kätensä ojennettaisiin ristille. Ja hän pyysi jälleen tätä opetuslastaan: »Seuraa minua.» Pietari ei masentunut tästä ilmoituksesta. Hän oli halukas kärsimään millaisen kuoleman tahansa Herransa tähden.AO5 363.1

Tähän asti Pietari oli tuntenut Kristuksen lihan mukaan, kuten monet tuntevat hänet nyt, mutta hän ei enää olisi näin rajoitettu. Hän ei enää tuntenut häntä samalla tavoin kuin seurustellessaan hänen kanssaan ihmisyydessä. Hän oli rakastanut häntä ihmisenä, taivaan lähettämänä Opettajana, nyt hän rakasti häntä Jumalana. Hän oli oppinut sen, että Kristus oli hänelle kaikki kaikessa. Nyt hän oli valmis osallistumaan Herransa uhrikuolemaan. Kun hänet vihdoin tuotiin ristin luo, hänet hänen omasta pyynnöstään ristiinnaulittiin pää alaspäin. Hän piti liian suurena kunniana kärsiä samalla tavalla kuin Mestari.AO5 363.2

Pietarille sanat »seuraa minua» olivat täynnä opetuksia. Ne eivät sisältäneet opetusta vain hänen kuolemaansa varten vaan jokaista hänen elämänsä askelta varten. Tähän asti Pietari oli ollut taipuvainen toimimaan riippumattomasti. Hän oli koettanut tehdä suunnitelmia Jumalan työn hyväksi sen sijaan, että olisi odottanut seuratakseen Jumalan suunnitelmia. Mutta ei hyödyttänyt kiirehtiä Herran edelle. Jeesus pyytää häntä: »Seuraa minua.» Älä kiiruhda minun edelleni. Silloin et joudu yksin kohtaamaan saatanan joukkoja. Anna minun kulkea edelläsi, niin vihollinen ei sinua voita.AO5 363.3

Kun Pietari kulki Jeesuksen rinnalla, hän näki Johanneksen tulevan perässä. Hänessä heräsi halu saada tietää tämänkin tulevaisuudesta, ja hän »sanoi Jeesukselle: ̕Herra, kuinka sitten tämän käy?’ Jeesus sanoi hänelle: ‘Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.’» Pietarin olisi pitänyt ajatella, että hänen Herransa ilmaisisi hänelle kaikki, mitä hänelle oli hyväksi tietää. Jokaisen velvollisuus on seurata Kristusta huolehtimatta tarpeettomasti toisille uskotusta työstä. Sanoessaan Johanneksesta: »Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen», Jeesus ei antanut minkäänlaista vakuutusta siitä, että tämä opetuslapsi eläisi Herran toiseen tulemukseen asti. Hän sillä vain osoitti omaa suurta voimaansa, ja painotti, että vaikka hän haluaisikin niin käyvän, se ei millään tavalla vaikuttaisi Pietarin työhön. Sekä Johanneksen että Pietarin tulevaisuus oli heidän Herransa kädessä. Kummankin velvollisuus oli kuuliaisesti seurata häntä.AO5 363.4

Miten monet tänä aikana ovatkaan Pietarin kaltaisia! He ovat kiinnostuneita toisten asioista ja halukkaita tietämään, mikä on näitten velvollisuus, samalla kun he ovat vaarassa laiminlyödä omansa. Meidän tehtävämme on katsoa Kristukseen ja seurata häntä. Voimme nähdä erehdyksiä toisten elämässä ja puutteita heidän luonteessaan. Ihmiset ovat täynnä heikkouksia. Mutta Kristuksessa löydämme täydellisyyden. Häntä katselemalla me muutumme.AO5 363.5

Johannes eli hyvin vanhaksi. Hän näki Jerusalemin hävityksen ja komean temppelin tuhon, joka oli vertauskuva maailman lopullisesta perikadosta. Johannes seurasi uskollisesti Herraansa elämänsä loppuun asti. Hänen seurakunnille antamansa todistuksen pääsisältö oli: »Rakkaani, rakastakaamme toinen toisiamme»; »joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä» (1 Joh. 4: 7,16).AO5 364.1

Pietari oli päässyt takaisin apostolin asemaan, mutta hänen Kristukselta saamansa kunnia ja valta ei antanut hänelle ylivaltaa veljiensä yli. Kristus oli tehnyt tämän selväksi vastatessaan Pietarin kysymykseen: »Kuinka sitten tämän käy?» Hän oli sanonut: »Mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.» Pietarille ei suotu kunniaa tulla seurakunnan pääk- si. Suosio, jota Kristus oli häntä kohtaan osoittanut antaessaan hänelle hänen luopumuksensa anteeksi ja uskoessaan hänelle laumansa ruokkimisen, ja Pietarin oma uskollisuus Kristuksen seuraamisessa hankkivat hänelle hänen veljiensä luottamuksen. Hänellä oli suuri vaikutusvalta seurakunnassa. Mutta Pietari säilytti halki elämänsä tämän opetuksen, jonka Kristus oli hänelle antanut Galilean meren rannalla. Kirjoittaessaan Pyhän Hengen innoittamana seurakunnille hän sanoi:AO5 364.2

»Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen» (1 Piet. 5:14).AO5 365.1