Jeesus omiensa keskellä

Määräaikana oli noin viisisataa uskovaa kokoontunut pieninä ryhminä vuorenrinteelle. He halusivat kuulla kaiken mahdollisen niiltä, jotka olivat nähneet Kristuksen hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Opetuslapset kulkivat ryhmän luota toisen luo kertoen kaiken, mitä he olivat nähneet ja kuulleet Jeesuksesta, ja selittäen kirjoituksia, kuten hän oli heille tehnyt. Tuomas kertoi epäilyksistään ja siitä miten hän oli niistä päässyt. Äkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään. Kukaan ei voinut sanoa, mistä tai miten hän oli tul- lut. Monet läsnäolijat eivät olleet koskaan aikaisemmin nähneet häntä, mutta he näkivät hänen käsissään ja jaloissaan naulojen jäljet, ja hänen kasvonsa olivat kuin Jumalan kasvot, ja hänet nähdessään he kumartaen rukoilivat häntä.AO5 366.3

Mutta toiset epäilivät. Niin on aina oleva. Muutamien on vaikea uskoa, ja he asettuvat epäilijäin puolelle. He menettävät paljon epäuskonsa tähden.AO5 367.1

Tämä oli ainoa kerta, jolloin Jeesus kohtasi monet näistä uskovista ylösnousemuksensa jälkeen. Hän tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.» Opetuslapset olivat kumartaneet häntä jo ennen kuin hän puhui, mutta hänen sanansa, jotka kaikuivat kuoleman jo kerran sulkemilta huulilta, valtasivat heidät aivan erikoisella tavalla. Hän oli nyt ylösnoussut Vapahtaja. Monet heistä olivat nähneet hänen käyttävän voimaansa sairaitten parantamiseen ja saatanan voimien hillitsemiseen. He uskoivat, että hänellä oli valta perustaa valtakuntansa Jerusalemiin, valta tukahduttaa kaikki vastarinta ja valta luonnonvoimien yli. Hän oli tyynnyttänyt raivoavat aallot, hän oli kävellyt vaahtoharjaisilla laineilla ja herättänyt kuolleet eloon. Nyt hän lausui, että hänelle oli annettu »kaikki valta». Hänen sanansa siirsivät hänen kuulijainsa ajatukset maallisista ja ajallisista taivaallisiin ja iankaikkisiin asioihin. Heidät nostettiin korkeimpaan käsitykseen hänen arvostaan ja kunniastaan.AO5 367.2