Sairaiden parantaminen

»He panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.» Tämä maailma on suuri sairaala, mutta Kristus tuli parantamaan sairaita ja julistamaan vapautusta saatanan vangeille. Hän itse uhkui terveyttä ja voimaa. Hän antoi elämäänsä sairaille, vaivatuille ja pahojen henkien riivaamille. Hän ei käännyttänyt pois luotaan ketään, joka tuli saamaan parantavaa voimaa. Hän tiesi että ne, jotka pyysivät häneltä apua, olivat itse aiheuttaneet sairautensa, mutta hän ei kuitenkaan kieltäytynyt parantamasta heitä. Ja kun Kristuksen voima virtasi näihin sieluparkoihin, he tulivat synnintuntoon, ja monet parantuivat hengellisestä sairaudestaan samoin kuin ruumiillisistakin vaivoistaan. Evankeliumiin sisältyy vieläkin sama voima, miksi emme siis tänä päivänäkin näkisi samoja tuloksia?AO5 372.1

Kristus tuntee jokaisen kärsivän tuskat. Kun pahat henget raastavat ihmisruumista, Kristus tuntee tuon kirouksen. Kun kuume polttaa, Kristus tuntee tuskan. Ja hän on aivan yhtä halukas parantamaan sairaita, kuin hän oli ollessaan henkilökohtaisesti maan päällä. Kristuksen palvelijat ovat hänen edustajiaan, kanavia, joiden kautta hän vaikuttaa. Hän toivoo heidän välityksellään voivansa käyttää parantavaa voimaansa.AO5 372.2

Vapahtajan parannustavassa on hänen opetuslapsillaan paljon opittavaa. Kerran hän voiteli sokean silmät tahtaalla ja käski häntä: »’Mene ja peseydy Siiloan lammikossa — —.’ Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä» (Joh. 9: 7). Vaikka yksin Suuren lääkärin voima saattoi saada aikaan paranemisen, Kristus käytti kuitenkin yksinkertaisia luonnon parannuskeinoja. Vaikka hän ei kannattanut lääkkeiden käyttöä, hän hyväksyi yksinkertaiset ja luonnolliset hoitokeinot.AO5 372.3

Monille vaivatuille, jotka saivat parannuksen, Kristus sanoi: »Älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi» (Joh. 5: 14). Näin hän opetti, että kaikki sairaudet johtuvat Jumalan lakien, sekä luonnonlakien että hengellisten lakien, rikkomisesta. Maailman kurjuutta ei olisi olemassa, jos ihmiset vain eläisivät sopusoinnussa Luojan suunnitelman kanssa.AO5 372.4

Kristus oli ollut muinaisen Israelin opas ja opettaja, ja hän opetti kansalle, että terveys on palkka kuuliaisuudesta Jumalan laeille. Tuo Suuri lääkäri, joka paransi sairaita Palestiinassa, oli puhunut kansalleen pilvipatsaasta sanoen, mitä heidän oli tehtävä ja mitä Jumala tekisi heidän hyväkseen. Hän sanoi: »Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi» (2 Moos. 15: 26). Kristus antoi Israelille selviä ohjeita, jotka koskivat sen elintapoja, ja vakuutti kansalle: »Herra on poistava sinusta kaikki sairaudet» (5 Moos. 7: 15). Kun he täyttivät ehdot, lupaus täytettiin heille. »Eikä ollut hänen seurakunnissaan kompastuvaista» (»heikkoa», engl. käänn. Ps. 105: 37).AO5 372.5

Nämä opetukset kuuluvat meillekin. Kaikkien, jotka tahtovat säilyttää terveytensä, on noudatettava määrättyjä ehtoja. Jokaisen on tunnettava nämä ehdot. Herra ei ole tyytyväinen siihen, ettei hänen lakejaan, olipa sitten kysymyksessä luonnonlaki tai hengellinen laki, tunneta. Meidän tulee työskennellä yhdessä Jumalan kanssa sekä ruumiin että sielun terveyden palauttamiseksi.AO5 373.1

Ja meidän tulisi opettaa myös muita säilyttämään ja jälleen saavuttamaan terveytensä. Sairaiden hyväksi tulisi käyttää niitä parannuskeinoja, joita Jumala itse on luonnossa antanut, ja meidän tulisi ohjata heitä hänen luokseen, joka yksin voi parantaa. Meidän tehtävämme on kantaa sairaat ja kärsivät uskon käsivarsilla Kristuksen luo. Meidän tulisi opettaa heitä uskomaan Suureen parantajaan. Meidän tulisi tarttua hänen lupaukseensa ja anoa hänen voimansa ilmausta. Itse evankeliumin olemus merkitsee ennalleen asettamista, ja Vapahtaja toivoo meidän pyytävän sairaita, toivottomia ja ahdistuneita tarttumaan hänen voimaansa.AO5 373.2

Kaikissa Kristuksen parannustöissä vaikutti rakkauden voima, ja vain osallistumalla uskon kautta tuosta rakkaudesta me voimme tulla hänen työaseikseen. Ellemme ole jumalallisessa yhteydessä Kristuksen kanssa, ei elämää antavan voiman virta voi runsaana virrata meistä muihin. Oli seutuja, joissa ei Vapahtaja itsekään voinut tehdä paljon ihmetekoja ihmisten epäuskon tähden. Samoin nytkin epäusko erottaa seurakunnan sen jumalallisesta Auttajasta. Seurakunnalla ei ole lujaa otetta ikuisiin asioihin. Jumala on pettynyt siihen sen uskon puutteen tähden, ja hänen kunniansa riistetään häneltä.AO5 373.3