Öljymäelle

Taivaaseenastumisensa paikaksi Jeesus valitsi seudun, jonka hänen läsnäolonsa niin usein oli pyhittänyt hänen eläessään ihmisten keskuudessa. Ei Siionin vuori, jolla Daavidin kaupunki sijaitsi, eikä Moorian vuori, jolla seisoi temppeli, saanut tätä kunniaa. Siellä häntä oli pilkattu ja hänet oli kielletty. Siellä armon aallot, jotka palasivat vielä voimakkaampana rakkauden virtana, olivat murtuneet kivikoviin sydämiin. Sieltä Jeesus väsyneenä ja raskain sydämin oli lähtenyt Öljymäelle etsimään lepopaikkaa. Jumalan pyhä kirkkaus, joka oli kadonnut ensimmäisestä temppelistä, oli loistanut vielä itäisellä vuorella ikään kuin haluttomana jättämään tuon valitun kaupungin, ja niin Kristus seisoi Öljymäellä ja katseli kaihoisasti yli Jerusalemin. Tuon vuoren lehdot ja notkot olivat hänen rukoustensa ja kyynelensä pyhittämiä. Sen jyrkänteet olivat kaikuneet kansan huudoista, jotka julistivat hänet kuninkaaksi. Sen rinteeltä hän oli löytänyt kodin Lasaruksen luota Betaniasta. Sen juurella olevassa Getsemanen puutarhassa hän oli yksin rukoillut ja ollut suuressa tuskassa. Tältä vuorelta hän oli nouseva taivaaseen. Sen huipulla hän on seisova, kun hän jälleen tulee takaisin. Ei kipujen miehenä vaan voitokkaana kunnian Kuninkaana hän on seisova Öljymäellä heprealaisten hallelujahuutojen sekaantuessa pakanain hoosiannoihin, ja koko valtava lunastettujen joukko on yhtyvä huutoon: »Kruunatkaa hänet kaiken Her- raksi!»AO5 377.2

Nyt Jeesus oli yhdentoista opetuslapsensa kanssa matkalla vuorelle. Heidän kulkiessaan ulos Jerusalemin portista monet katsoivat ihmetellen tätä pientä joukkoa, jonka johtajan hallitusmiehet muutamia viikkoja aikaisemmin olivat tuominneet ja ristiinnaulinneet. Opetuslapset eivät tienneet, että tämä olisi heidän viimeinen yhdessäolonsa Mestarin kanssa. Jeesus käytti aikansa keskustellen heidän kanssaan ja toistaen aikaisempia opetuksiaan. Heidän lähestyessään Getsemanea hän pysähtyi, jotta he voisivat palauttaa mieleensä niitä opetuksia, joita hän oli antanut heille suuren tuskan yönä. Hän näki jälleen siellä viiniköynnöksen, jonka avulla hän oli kuvannut seurakunnan yhteyttä häneen ja hänen Isäänsä, ja hän toisti uudelleen silloin lausumansa totuudet. Kaikki ympärillä oleva muistutti hänen rakkaudestaan, joka ei ollut herättänyt vastarakkautta. Vieläpä opetuslapsetkin, jotka olivat olleet niin rakkaita hänen sydämelleen, olivat hänen alennuksensa hetkellä nuhdelleet häntä ja kieltäneet hänet.AO5 378.1

Kristus oli vaeltanut täällä maailmassa kolmekymmentäkolme vuotta; hän oli kärsinyt herjausta, pilkkaa ja ivaa; hänet oli kielletty ja ristiinnaulittu. Eikö hän nyt, kun hän on astumaisillaan kunniansa valtaistuimelle ja näkee niiden ihmisten kiittämättömyyden, joita hän tuli pelasta- maan, lakkaa säälimästä ja rakastamasta heitä? Eikö hänen rakkautensa kohdistu siihen valtakuntaan, jossa häntä pidetään arvossa ja jossa synnittömät enkelit odottavat täyttääkseen hänen käskynsä? Ei, vaan hänen lupauksensa niille rakkailleen, jotka hän jättää tänne maailmaan, kuuluu: »Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti» (Matt. 28: 20).AO5 378.2