Jeesuksen taivaaseen astuminen

Saavuttuaan Öljymäelle Jeesus kulki yli sen huipun Betanian lähelle. Täällä hän seisahtui, ja opetuslapset kokoontuivat hänen ympärilleen. Hänen kasvoistaan näytti loistavan säteilevä valo, kun hän hellästi katsoi heitä. Hän ei nuhdellut heitä heidän virheistään ja erehdyksistään. Hellät, rakastavat sanat olivat viimeiset, jotka heidän korviinsa kaikuivat heidän Herransa huulilta. Kädet ojennettuina siunaamaan ja ikään kuin vakuuttamaan heitä hänen huolenpidostaan hän hitaasti nousi ylös heidän joukostaan kohoten taivasta kohti sellaisen voiman vetämänä, joka oli kaikkia maallisia vetovoimia suurempi. Hänen noustessaan yhä ylemmäksi pelon valtaamat opetuslapset tirkistelivät taivaalle nähdäkseen viimeisen vilahduksen taivaaseen astuvasta Herrastaan. Kirkas pilvi peitti hänet heidän näkyvistään, ja kun enkelit ottivat hänet pilvivaunuihinsa, opetuslapset kuulivat sanat: »Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.» Samalla heidän korviinsa kaikui enkelikuoron ihana ja riemukas laulu.AO5 379.1

Katsellessaan ylöspäin opetuslapset kuulivat viereltään äänen, joka soi kuin kaunein musiikki. He kääntyivät ja näkivät kaksi enkeliä ihmismuodossa, ja nämä puhuivat heille sanoen: »Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.»AO5 379.2

Nämä enkelit kuuluivat siihen joukkoon, joka oli odottanut loistavana pilvenä saattaakseen Jeesuksen hänen taivaalliseen kotiinsa. Mahtavimpina koko enkelijoukosta he olivat tulleet haudalle Jeesuksen noustessa ylös, ja he olivat olleet hänen kanssaan koko hänen maallisen vaelluksensa ajan. Koko taivas oli hartaasti odottanut, että hänen olonsa synnin kirouksen tahraamassa maailmassa päättyisi. Nyt oli tullut hetki, jolloin taivaan joukot saivat vastaanottaa Kuninkaansa. Varmasti nämäkin kaksi enkeliä olisivat mieluummin liittyneet siihen joukkoon, joka oli lausumassa Jeesusta tervetulleeksi. Mutta säälistä ja rakkaudesta niitä kohtaan, jotka hän oli jättänyt, he odottivat voidakseen lohduttaa heitä. »Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?» (Hebr. 1:14).AO5 379.3

Kristus oli noussut taivaaseen ihmismuodossa. Opetuslapset olivat nähneet pilven peittävän hänet. Sama Jeesus, joka oli vaeltanut, puhunut ja rukoillut heidän kanssaan, joka oli murtanut lei- pää heidän kanssaan, joka oli ollut heidän kanssaan heidän veneessään järvellä ja joka juuri sinä samana päivänä oli ponnistellut heidän kanssaan ylös Öljymäen rinnettä, tämä sama Jeesus oli nyt mennyt istumaan Isänsä kanssa hänen valtaistuimelleen. Ja enkelit olivat vakuuttaneet heille, että juuri hän, jonka he olivat nähneet nousevan ylös taivaaseen, oli tuleva takaisin samalla tavalla, kuin hän oli mennytkin. Hän oli tuleva »pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet». »Itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin.» »Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle» (Ilm. 1: 7; 1 Tess. 4: 16; Matt. 25: 31). Silloin täyttyy Herran oma lupaus opetuslapsilleen: »Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen» (Joh. 14: 3). Opetuslapsilla oli todella syytä iloita toivoessaan Herransa palaamista.AO5 379.4