Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 5

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Kertomus laupiaasta samarialaisesta

    Jeesus sanoi: »Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.» Tämä ei ollut mikään kuviteltu kohtaus vaan tositapaus, jonka tiedettiin tapahtuneen juuri niin kuin Jeesus sen kertoi. Pappi ja leeviläinen, jotka olivat menneet ohi, olivat siinä joukossa, joka kuunteli Jeesuksen sanoja.AO5 57.5

    Jerusalemista Jerikoon mat kustavan oli kuljettava Juudean aution erämaaseudun halki. Tie johti alas jylhään, kallioiseen rotkoon, jossa rosvot olivat kiusana ja jossa usein tapahtui väkivallantekoja. Siellä tämänkin matkustajan kimppuun oli hyökätty ja riistetty häneltä kaikki, mikä oli arvokasta. Häntä oli haavoitettu ja lyöty, ja vihdoin hänet oli jätetty puolikuolleena tienviereen. Hänen siinä maatessaan eräs pappi tuli tietä pitkin, mutta hän vain katsahti haavoittuneeseen. Sitten ilmestyi leeviläinen. Uteliaana tietämään, mitä oli tapahtunut, hän pysähtyi ja katsoi onnetonta. Hän tiesi, mitä hänen pitäisi tehdä, mutta se ei ollut mieluisa velvollisuus. Hän toivoi, ettei olisi tullutkaan sitä tietä, jottei hänen olisi tarvinnut nähdä haavoittunutta. Hän vakuutti itselleen, ettei asia kuulunut hänelle.AO5 57.6

    Nämä molemmat miehet hoitivat pyhää virkaa ja selittivät ymmärtävänsä pyhiä kirjoituksia. He olivat ihmisiä, jotka oli erityisesti valittu edustamaan Jumalaa ihmisten keskuudessa. Heidän tuli »säälien kohdella tietämättömiä ja eksyviä» (Hebr. 5: 2), jotta he saisivat ihmiset ymmärtämään Jumalan suuren rakkauden ihmiskuntaa kohtaan. Heidät oli kutsuttu suorittamaan samaa työtä, jota Jeesus kuvaili omanaan sanoessaan: »Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen» (Luuk. 4: 18).AO5 58.1

    Taivaan enkelit näkevät Jumalan tässä maailmassa olevan perheen ahdingon ja he ovat valmiit yhdessä ihmisten kanssa lievittämään hätää ja kärsimystä. Jumala oli kaitselmuksessaan johdattanut papin ja leeviläisen kulkemaan tietä, jolla haavoitettu makasi, jotta he näkisivät hänen avuntarpeensa. Koko taivas tarkkasi, liikuttaisiko näiden miesten sydäntä sääli ihmiskärsimystä kohtaan. Vapahtaja oli itse opettanut Juudan kansaa korvessa. Pilvija tulipatsaasta hän oli esittänyt aivan toisenlaisia opetuksia, kuin kansa nyt sai papeiltaan ja opettajiltaan. Lain laupiaat säädökset ulottuivat aina eläimiin asti, jotka eivät voi sanoin ilmaista tarpeitaan ja kärsimyksiään. Moosekselle oli annettu Israelin lapsia varten seuraavanlaisia ohjeita: »Jos tapaat vihollisesi härän tai aasin eksyksissä, niin saata se hänelle takaisin. Jos näet vihamiehesi aasin makaavan kuormansa alla, niin älä jätä häntä auttamatta, vaan auta häntä sitä päästämään» (2 Moos. 23: 4, 5). Mutta kertomuksessa miehestä, jota ryövärit olivat runnelleet, Jeesus esitti kärsivän ihmisen. Kuinka paljon enemmän heidän olisikaan pitänyt tuntea sääliä häntä kohtaan kuin vetojuhtaa kohtaan! Heille oli Mooseksen välityksellä annettu sanoma, että Herra, heidän Jumalansa, »suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala» »hankkii orvolle ja leskelle oikeuden ja — rakastaa muukalaista». »Sentähden rakastakaa muukalaista.» »Rakasta häntä niinkuin itseäsi» (5 Moos. 10: 17—19; 3 Moos. 19: 34).AO5 58.2

    Job oli sanonut: »Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.» Ja kun kaksi enkeliä tuli ihmishahmossa Sodomaan, Loot kumartui maahan kasvoillensa ja sanoi: »Oi herrani, poiketkaa palvelijanne taloon yöksi!» (Job 31: 32; 1 Moos. 19: 2). Pappi ja leeviläinen tunsivat kaikki nämä opetukset, mutta he eivät olleet ottaneet niitä elämässä käytäntöön.AO5 58.3

    Kansallisen tekopyhyyden koulussa kasvaneina heistä oli tullut itsekkäitä, ahdasmielisiä ja itsekylläisiä. Nähdessään haavoittuneen he eivät tienneet, oliko hän heidän maanmiehensä vai ei. Mutta ajatus, että hän saattaisi olla samarialainen, sai heidät kääntymään pois.AO5 59.1

    Heidän asenteessaan, sellaisena kuin Jeesus sen esitti, lainoppinut ei nähnyt mitään, mikä soti sitä vastaan, mitä hänelle oli opetettu lain vaatimuksista. Mutta nyt Jeesus esitti toisen kohtauksen:AO5 59.2

    Eräs samarialainen matkusti tietä, jonka vieressä onneton mies makasi, ja nähdessään hänet hän sääli häntä. Hän ei kysynyt, oliko muukalainen juutalainen vai pakana. Jos hän oli juutalainen, niin samarialainen tiesi hyvin, että jos osat olisivat vaihtuneet, mies sylkisi häntä kasvoihin ja kulkisi ylenkatseellisesti ohi. Mutta hän ei tästä huolimatta epäröinyt. Hän ei ajatellut, että hän saattaisi itse joutua vaaraan viipyessään paikalla. Hänelle riitti se, että hänen edessään oli kärsivä ja apua tarvitseva ihminen. Hän otti oman viittansa, jolla verhosi hänet. Matkaansa varten varustamansa öljyn ja viinin hän käytti haavoittuneen parantamiseksi ja virkistämiseksi. Hän nosti hänet juhtansa selkään ja kulki hitaasti, tasaista tahtia, jottei sairas kärsisi tärinästä ja jotteivät tuskat yltyisi. Hän vei hänet majataloon ja huolehti hänestä läpi yön hoitaen häntä hellästi. Kun sairas aamulla oli jo parempi, uskalsi samarialainen lähteä matkaan. Mutta sitä ennen hän uskoi hänet majatalon isännän hoiviin, maksoi kulut ja jätti rahaa käytettäväksi hänen hyväkseen. Eikä hän tyytynyt tähänkään, vaan huolehti’ hänestä vielä edelleen sanoen majatalon isännälle: »Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan.»AO5 59.3

    Lopetettuaan kertomuksensa Jeesus loi lainoppineeseen katseen, joka näytti lukevan hänen sydämensä ajatukset, ja sanoi: »Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin.»AO5 59.4

    Lainoppinut ei vieläkään ottanut samarialaisen nimeä huulilleen vaan vastasi: »Se, joka osoitti hänelle laupeutta.» Niin Jeesus sanoi hänelle: »Mene ja tee sinä samoin.»AO5 59.5

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents