Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 5

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Jeesus puhuu elävästä vedestä

    Päivästä toiseen hän opetti kansaa, kunnes tuli »juhlan viimeinen, suuri päivä». Sen päivän aamuna kansa vaikutti jo väsyneeltä pitkästä juhlimisesta. Äkkiä Jeesus korotti äänensä, joka kaikuvana kantautui läpi temppelipihojen:AO5 16.5

    »Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.» Kansan tila teki tämän vetoomuksen hyvin voimakkaaksi. He olivat nämä päivät olleet jatkuvan loiston ja komeuden keskellä, valo ja värit olivat häikäisseet heidän silmiään ja mitä ihanin musiikki oli hivellyt heidän korviaan, mutta kaikissa näissä juhlamenoissa ei ollut ollut mitään, mikä olisi täyttänyt hengen kaipauksen tai tyydyttänyt sielun janon saada jotakin katoamatonta. Jeesus kutsui heitä tulemaan ja juomaan elämän lähteestä, siitä, joka heissä tulisi iankaikkiseen elämään kumpuavan veden lähteeksi.AO5 16.6

    Pappi oli sinä aamuna suorittanut juhlamenon, joka muistutti kallioon lyömisestä korvessa. Tuo kallio kuvasi häntä, joka kuolemallaan saisi pelastuksen elävän veden virtaamaan kaikille janoaville. Kristuksen sanat olivat elämän vesi. Siellä kokoontuneen joukon ollessa läsnä hän antautui lyötäväksi, jotta elämän vesi virtaisi maailmalle. Lyödessään Kristusta saatana luuli tuhoavansa elämän ruhtinaan, mutta lyödystä kalliosta virtasi elävä vesi. Jeesuksen näin puhuessa kansalle heidän sydäntään värähdytti kummallinen tunne, ja monet olivat valmiita samarialaisen naisen tavoin huudahtamaan: »Anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano» (Joh. 4: 15).AO5 17.1

    Jeesus tunsi sielun tarpeet. Loisto, rikkaus ja kunnia eivät voi tyydyttää sydäntä. »Jos jonkun on jano, tulkoon hän minun tyköni.» Rikkaat ja köyhät, ylhäiset ja alhaiset ovat yhtä tervetulleita. Hän lupaa keventää raskaan mielen, lohduttaa surevaa ja antaa toivoa masentuneelle. Monet Jeesuksen kuulijoista surivat pettyneitä toiveitaan, monet kantoivat salaisia suruja, monet koettivat tyydyttää levotonta kaipaustaan tämän maailman asioilla ja ihmisten ylistyksellä, mutta kaiken saavutettuaan he huomasivat ponnistelleensa vain löytääkseen haljenneen kaivon, josta eivät voineet janoaan sammuttaa. He seisoivat tyytymättöminä ja surullisina tuon riemun ja loiston keskellä. Äkillinen huuto: »Jos joku janoaa» havahdutti heidät surullisista mietteistään, ja heidän kuunnellessaan seuraavia sanoja uusi toivo syttyi heidän mielessään. Pyhä Henki esitti heille vertauskuvan, kunnes he näkivät siinä uhrin, joka annettiin pelastuksen verrattoman lahjan saavuttamiseksi.AO5 17.2

    Jeesuksen huuto janoiselle sielulle kaikuu vieläkin, ja se vetoaa meihin vieläkin voimakkaammin kuin niihin, jotka kuulivat sen temppelissä juhlan viimeisenä päivänä. Lähde on avoin kaikille. Väsyneille ja uupuneille tarjotaan iankaikkisen elämän virvoittavaa vettä. Jeesus huutaa vieläkin: »Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.» »Joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.» »Joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa, vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään» (Ilm. 22: 17; Joh. 4: 14).AO5 17.3

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents